Koulu Opistolla ekalta vuodelta meinaan. On se vaikee uskoa, etenkin kun oon viäkin Opistolla. Ei tunnu kauheesti päättäjäispäivältä, tuntuu tavalliselta viikonlopulta jollon kaikki vaan syystä tai toiseesta on liikuttuneita ja mulla on hyvä tekosyy pyydellä halauksia joita en muuten ikinä saa saati kehtaa pyytää...
Muuh, ja sinänsä ottaa päähän, kun tänä koko lukuvuonna mulla on nyt vaan Valtsun numero ja vain Henkan, Valtsun ja Henen meset... Kaikkien numerot jaettiin yhellä lapulla aikoinaan kaikille ennen luokkaretkeä - paitsi mulle. Oon varmaan ainoo meidän luokalta joka ei IKINÄ saanu edes NÄHDÄ koko lappua. 8<
Ja ottaa päähän. En pääse oleen yhteydes oikeen kehenkään nyt kesällä täältä opistolta... Ellei niillä oo mun numeroo kai sillä lapulla ja siten jotenkin ota muhun yhteyttä. Tosin todella epätodennäköstä, eihän mua ikinä kukaan kaipaile, mun pitää aina eka ite anoa polvilla seuraa että joku uhraa aikaansa mulle, tai ainakin suurimman osan ajasta käy niin. En min oo kohdannu kun vaan yhen joka vapaaehtosesti tuhlaa aikaansa muhun - tai kaks, mut se toinen tais tulla järkiinsä, koska lopetti moisen.
Mutta takaisin opistoon, lähes kaikki on jo lähteny tai lähtee pian ja min jään melki vikaks lähtijäks koska se pirun iskä pääsee vasta niin myöhään hakeen. Tulee tylsähköä ootella, mutta no jaa..
Pittää vaan keksiä tekemitsä.
Ja kattoa tuleeko kesällä ikävä, saati tuleeko jolla kulla ihmeotuksella ikävä mua. Epätodennäköistä tosin.