IRC-Galleria

Kuinka monta talvea
Joudun muistamaan

Etkö sinä lähdekkään
Minusta milloinkaan

Eilen neljä tuntia mä itkin
Eikä mikään helpota

Eilen olin ihan varma lähikaupassa
Että sinä seisoit siinä kassajonossa

Ei, se et ollutkaan sinä
Sen miehen teepaidassa mustat siivet
Niin kuin kuolleen enkelin

En osaa elää
En näissä kengissä, en tässä talossa, en tällä kadulla
En osaa elää
En elokuvissa, en yöjunissa, en kenenkään kodissa
Ilman sinua

Olen lapsi joka roikkuu kiinni sinussa
Miksi, miksi ihmisen täytyy luopua

Vaikka pelkään pimeää
Mua oota, mä haen sinut takaisin
Takki päälle, paljain jaloin meen pakkaseen

- Jippu -

Olen sun, minä vain voin kaipuusi täyttää
Olen sun, sillä voin unelmas näyttää.
Olet mun öiden ylitse syliin sut suljen,
kokonaan tämän elämän vierelläs kuljen.

Koetaan täällä yhdessä ilomme aiheet
Jaetaan myöskin surut ja toistemme murheet
Vaikka tie sulla kylmä ja pitkäkin oisi
silloinkin myötätuulet sut luokseni toisi.

Mitä jäis jos mut kohtalo kauaksi veisi.
Mitä jäis, jos en luonasi olla mä voisi.
Synkkä ois sielu ilman rakkauden juurta:
Kylmä ois sydän ilman tunnetta suurta.


Minä vain,
ei muut sua huomiseen saa jaksamaan
Minä vain,
yksin pystyn sulle voimaa antamaan
Minä vain,
joka kerran rakkautes sain syttymään
Minä vain,
olet aina ainoain.

- TT -

Tai ehkä mieluummin oon pohjaan palanu keitto...
... paljon enemmän vivahteita suuntaan jos toiseen...
Miten mä en vaan tajuu mite vaikee ja kiinnijäävä mä oon...
... miksei kukaan voi keksii sellasta teflonii joka ei vaan
palais kiinni mun kans...

Pitäs varmaan alkaa höyrykypsentää...
... tai sit ei vaan kypsentäs ollenkaan...
Eiks kuumentaminen oo aika piinaavaa hommaa,
ja eihä sellasta kukaan kestä.

Toivottavasti ees joku kestää.

Ehkä pitäs vaan tajuta ettei voi sanoo mitä vaan, kelle vaan.
Mut sellaseks mä oon tullu... Totuuden torven soittaja, joka
ei pelkää soittaa liian kovaa, kun totuus tulee...

Ja siis suoraan sydämestä vaan niin menee viesti perille...
mut kukapa sellasta jaksaa kuunnella...

Ei kukaan...

No mut mä kestän mitä vaan, tai melkee mitä vaan...

Vai kestänkö...

Miks pitää olla niin vaikeeta ku alkaa miettii... Jos ei miettis ei sanos mitää tyhmää...
Vai sanoisko sit vaan kaikkee mitä ei oikeesti mieti, vaan sanoo mitä toinen miettii...

Ajattelen mitä sanon.

Sanon mitä ajattelen.

Sanon mitä muut ajattelevat.

Miksei vois olla vaan sanomatta mitään... ois vaan ja nauttis.

Nauttis mistä.

Yksin olosta, ei tarttis puhuu kellekkää, ei kiusais ketää...

Olis vaan.

Ole mun sinä vain voit kaipuuni täyttää
Ole mun sillä voit vain unelmat näyttää.
Olen sun öiden ylitse syliin mut sulje,
kokonaan tämä elämä vierelläin kulje.

Koetaan täällä yhdessä ilomme aiheet
Jaetaan myöskin surut ja toistemme murheet
Vaikka tie mulla kylmä ja pitkäkin oisi
silloinkin myötätuulet mut luoksesi toisi.

Mitä jäis jos sut kohtalo kauaksi veisi.
Mitä jäis, jos et luonani olla sä voisi.
Synkkä ois sielu ilman rakkauden juurta:
Kylmä ois sydän ilman tunnetta suurta.


Sinä vain,
ei muut mua huomiseen saa jaksamaan
Sinä vain,
yksin pystyt mulle voimaa antamaan
Sinä vain,
joka kerran rakkauden sait syttymään
Sinä vain,
olet aina ainoain.

- TP -

Miten sitä vaan elää joka päivä tietämättä mitä se tuo tullessaan.
Miten sitä vaan elää joka päivä tietämättä mitä se vie mennessään.
Miten sitä vaan elää joka päivä tietämättä kuinka paljon voi menettää.
Miten sitä vaan elää joka päivä tietämättä kuinka paljon voi saada.
Miten sitä vaan elää joka päivä tietämättä mitä elämältä haluaa.
Miten sitä vaan elää joka päivä tietämättä mitä kaikkea jää kokematta.
Miten sitä vaan elää joka päivä tietämättä kuinka joku välittää.
Miten sitä vaan elää joka päivä tietämättä miten joku valittaa.
Miten sitä vaan elää joka päivä tietämättä kuinka onnellinen olenkaan toisesta.
Miten sitä vaan elää joka päivä tietämättä kuinka onnellinen joku toinen on sinusta.
Miten sitä vaan elää joka päivä tietämättä...

Tosiaan niin paljon asioita mitä ei tiedä, mutta kuitenkin niin paljon asioita,
joihin itse voi vaikuttaa.

1.
Kutsut sitä nyt kun aika on mennyt
Huudat sen perään mitä ei ollutkaan
Kaikki on jo poissa; aika ja minä
Kivinen tiesi vain jäljelle jäi

Ai ai, se palaa
Aina mieleeni uudestaan
Ai ai, ja salaa
Päästän irti ja hengähdän

2.
Elämä jonka valitsit on vaikea kantaa
Suunta jota pidät on raskas pitää
Huutosi kaikuvat vain takaisin itseesi
Kivinen tie vain jäljelle jää

Ai ai, se palaa
Aina mieleeni uudestaan
Ai ai, ja salaa
Päästän irti ja hengähdän

3.
Huomaatko nyt että aika on täysi
Päästä jo irti, sitä ei ollutkaan
Kaikki on poissa; aika ja minä
Kivinen tieni vain jäljelle jää

Ai ai, se palaa
Aina mieleeni uudestaan
Ai ai, ja salaa
Päästän irti ja hengähdän

Mitäs sit jos oikeesti jo toimiiki sen käsikirjoituksen mukaan...
Miks mä en vois lukee sitä etukäteen niin ei tarttis iha kaikkee tehä...
Miks asiat ei vaan mee niinku ite haluis, tai mikä tuntuu hyvältä...
Välillä vois vaan antaa ajankulua ja katsoa mitä se tuo tullessaan...
Mitä jos aika ei ootakkaa mua ja se jättää mut niin totaalisen ulos...
Voisko joku tulla ja kertoo mulle...
Tai sit pitää vaa oottaa että tulee kesä...
Valo valtaa mielen ja kehon ja sit voi taas hymyillä...
Tai sit se valo on ikuisesti sammunut pois...
Kerro, kerro kuvastin... ja sitä rataa...

Silmämme avataan ja suljetaan
me maailmanpyörällä kuljetaan

Ylöspäin, ja alas, ja ympäri hei
maailmanpyöräni veit

Elämäni oli tylsää niin
sitä tylsyyttä katselin silmät kii

Silmäni avasin ja maailman näin
maailmaani katsomaan jäin...

... Täällä metrossa maailman
lauluja kirjoitan

Lauluja siitä mitä mä nään
ja mitä tunnen sisällä pään

Ja missä kuljin milloinkin
mietin nyt, silloinkin

Mietin kenelle lauluni teen
missä oon, minne meen...