IRC-Galleria

Huomenna päivä kaunein on
mun
miten sen kukaan pois vois viedä?
Syksyn lehtien loistoon tartu en
tyydyn siis ajatukseen
Nähty jo

Tavallisesti en sitä sulta pyytäisi
en sukuasi sekoiluuni sotkis
mutta kuule pyyntöni mun

Kanssani kävelisitkö hetken
palelen
tärisen
antaisitko kätesi lämpimän
likakaivoon kylmään
kanteen metalliseen
koskettaa

Vastausta odota sinulta en
tämä kohdistettu sulle ole ei
tapa tuskaisuutta poistaa
kenties levotonta sielua auttaa
kenties

Ajatus takkini ojentamisesta
harteillesi
katoaa ja palaa kai ikuisesti
ajatuksiini

Liika juominen
kuin sota
koskaan et kaikkea
tuhottua saa

Likainen olo
sen aikana
ja
sen jälkeen

moraali morkkis
kun et
kaikkea voita
ja tuhon jälki
on
sanoin kuvaamaton

Sotaan uuteen
siis käykäämme
nouskaamme
barrikaadeille
pullojen
ja
särkyneiden perheiden

Kirjoitinkohan ton nyt niinku piti?
Ajattelenko järkevästi kun kirjoitan?
Katsoin leffaa ja ajattelin
onko totta
hypätä nyt ikkunasta
jotta toinen saisi
elää

Tekisinkö itse samoin
ajattelisinko
toisten tunteita
olisinko niin kultainen
siis
yli-ihminen

Fck it!!

Kiinni jäit! Koska luet tätä tekstiä, se tarkoittaa että sinun täytyy kommentoida. Kommentoi ihan mitä haluat, kunhan teet sen. Sen jälkeen laita tämä teksti omaan blogiisi ja nappaa kaikki päiväkirjaasi lukevat.

Kuka tuolla menee? täynnä kaipausta, täydellisenä;
salaperäisyyden kaavussa, ilkialasti.
Kuinka ihmeessä imen energiaa lihasta jota syön?

Miksi ihminen loppujen lopuksi on? mikä minä olen? mikä sinä?

Kaikelle mitä väitän omakseni voit asettaa vastapainoksi omasi,
muuten olisi ajanhukkaa kuunnella minua.

Minä en valita joka asiasta niin kuin jotkut:
että kuukaudet ovat tyhjiä ja maailma pelkkää törkyä ja likaa.

Ruikuttaminen ja pokkurointi jääkööt heikkojen lohduksi,
kumminkaimat mukautukoot:
minä pidän hatun päässä sisällä ja ulkona jos tahdo.

Miksi rukoilisin? miksi kumartelisin ja noudattaisin
juhlamenoja?

Olen tutkinut asian kaikki puolet karvalleen,
kysynyt neuvoa lääkäreiltä ja laskenut tarkkaan
enkä löydä ihanampaa ihraa mistään kuin tämä joka luitani ympäröi.

Kaikissa ihmisissä näen itseni, kukaan ei ole viiksen
vertaa parempi tai huonompi,
ja hyvän ja pahan jonka sanon itsestäni sanon myös muista.

Tiedän että olen ehyt ja kokonainen,
että kaikkeuden koko aines virtaa minuun
ikuisesti
kaikki on kirjoitettu minulle ja minun on ymmärrettävä kirjoitus.

Tiedän olevani kuolematon,
tiedän ettei elämäni kulkua pyyhkäistä olemattomiin puusepän
harpilla.
enkä minä hiivu kuin palava tikku jolla lapsi piirtää
yöhön.

Tiedän että olen suuri ja mahtava,
en vaivaa henkeäni puolustelemalla itseäni
tai yrittämällä tulla ymmärretyksi,
eivät luonnonlaitkaan pyytele anteeksi.
(Enkä varmasti käyttädy sen ylpeämmin kuin vatupassi jonka avulla
saan taloni perustuksen suoraksi.)

Olen olemassa sellaisena kuin olen, se saa riittää.
Olen tyytyväinen itseeni vaikka kukaan ei tuntisi minua
ja olen tyytyväinen silloinkin kun koko maailma tuntee minut.

Yksi maailma minut joka tapauksessa tuntee, ja se on suurin kaikista,
minä itse,
ja pääsinpä päämäärääni tänään tai kymmenen tuhannen
tai miljoonan vuoden päästä:
jos niin tapahtuu nyt, olen iloinen, mutta yhtä iloinen
olen vaikka joutuisin odottamaan.

Jalansijani on tukevasti graniitissa,
nauran sille mitä kutsutte hajoamiseksi,
tiedän että aika ei lopu kesken.
-Walt Whitman-

"Puhkon silmäni, että
näkisin
En tahdo nähdä, mutta
näen sen väkisin
Runtelen korvani, jotta
kuulisin
En ymmärrä, mutta
kuulen sen väkisin.."

TK

Georges Bataille: Silmän tarina

Melko kipeetä shittii 138 sivuu

Keräisitkö juhannusyönä
tyynysi alle
7 kukkaa
en tulisi

kävelisit pitkiä katuja
koko elämäsi
en tulisi

etsisit onnea ja autuutta
en tulisi
en tulisi
en tulisi

paina pääsi tyynyyn
nukahda
minä tulen
niin minä tulisin

Ihminen kaikessa omituisuudessaan
on kuin omena puussa
ei samanlaista
osa madonsyömiä
osa maittavia ja maltillisen makeita
kateudesta vihreitä
vihasta punaisia
ihmisiä
vai olivatko ne omenoita