Vetäsin sitte tyylikkäästi eilen illalla auton tieltä ulos.
Lähti vaan yksinkertasesti hanskasta ja sitte mentiin.
Kyllä siinä sydän nousi kurkkuun ku elämä vilahti silmien ohi.
Onneksi mitään ei käyny ja autokin pääsi suht pienillä vaurioilla.
Onneksi ei ollu tytär tai eläimiä kyydissä,vaan ihan itekseni olin.
Kyllä näissä tilanteissa alkaa miettimään tätä elämän kulkua vähän eri tavalla.
Ja punnitsemaan asioita uudemman kerran.
Vieläkin on sellanen pieni paniikki päällä...