Täl hetkel on jotenkin... vapautunu olo.
Eilen sai vähän juteltua asioita, jotka on painanu mieltä.
Mä en tiennyt yhtään mitä sä tunnet, nyt tiedän.
Mut sitä mä en tiedä, että olisko mun helpompi olla, jos sä vaikka vihaisit mua.
Nyt kun mä tiedän, että sun tunteet on edelleen vahvat mua kohtaan, niin tää tilanne on jotenkin niin paljon ahdistavampi, omalla tavallaan. Kun tietää että molemmat välittää toisista, ihan tosi paljon, mut silti ei voi olla yhdessä... kun ei vaan voi. Se päätös on joskus tehty, sitä ei enää voi peruuttaa.
Tässäkin tapauksessa yritän uskotella, että näin tän just kuului mennäkin.
Mut onks se kuitenkaan niin?