Keskellä
suurta ihmismassaa
Ympärillä
ihmisiä liiankin kanssa
Vieressä
jonkun puolitutut kasvot
Edessä
ne jotka luulevat olevansa kiireisiä
Takana
pala menneisyyttä
Sisällä
huutava ääni, kylmä yksinäisyys.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Katseessa kaipuuta
sanoissa suojattomuutta
puheessa pelkkää ikävää
kosketuksessa kylmät hyvästit
suudelmasta puuttuu se jokin.
Eroamme,
emmekä enää kohtaa.
hiekka tarttuu varpaisiin,
aallot kohisevat
ja tuuli sotkee hiukset kokonaan.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Hetken jo luulin,
että nyt olisi minun vuoroni,
olla onnellinen.
Typerys.
Luulit väärin,
sinä hölmö.
Nyt olen taas yksi yksinäinen lisää,
harhailemassa ilman päämäärää.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Suolainen kyynel,
silmäkulmastani
vierähtää poskelleni,
viimein se tipahtaa tyynylle,
jolle pääni olen painanut.
Tuskainen itku,
sisältäni
vyöryy ulos,
lopulta siitä tulee äänetöntä,
itkua jonka vain minä kuulen.
Pettymyksen karvas maku,
saa minut pian oksentamaan
~~~~~~
joo ei näistä taas tuu yhtää mitää.. o.O