IRC-Galleria

näillä yön tunneilla tulee mietittyä kaikennäköstä...

tässä valvoessani myös tajusin, kuin paljon mä oon tuhlannut mun aikaani, asiaan jota on aivan turha murehtia.

oon tuhlannu mun aikaa, ajatuksia ja tunteita, ja nyt mä vasta tajusin sen. Ihan pienen pieni asia sai mut sen ymmärtämään. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Nyt mä voin keskittyä ajatus- ja tunnetasolla johonkin ihan muuhun... ehkä häneen? ;)

hihi, on kiva olla :)

Täl hetkel on jotenkin... vapautunu olo.
Eilen sai vähän juteltua asioita, jotka on painanu mieltä.

Mä en tiennyt yhtään mitä sä tunnet, nyt tiedän.
Mut sitä mä en tiedä, että olisko mun helpompi olla, jos sä vaikka vihaisit mua.

Nyt kun mä tiedän, että sun tunteet on edelleen vahvat mua kohtaan, niin tää tilanne on jotenkin niin paljon ahdistavampi, omalla tavallaan. Kun tietää että molemmat välittää toisista, ihan tosi paljon, mut silti ei voi olla yhdessä... kun ei vaan voi. Se päätös on joskus tehty, sitä ei enää voi peruuttaa.

Tässäkin tapauksessa yritän uskotella, että näin tän just kuului mennäkin.

Mut onks se kuitenkaan niin?

Kuulin eilen, että sulla ei mee ehkä ihan niin hyvin kun vois mennä.
Peläsyitn.
Mä oikeesti pelkään sun puolesta...mä tiedän että sä osaat olla fiksu ja ajattelevainen ja hyvä ihminen. Mä myös tiedän, että sä osaat itse oman elämäsi pilata, aivan totaalisesti.
Etkö sä oppinut siitä yhdestä virheestä mitään? Aiontko sä tosiaan tehdä kaiken saman uudestaan?

Sä tiedät itsekin että sun on rauhoituttava, sä tiedät sen, muttet tee asialle mitään. Miksi?

Mä oon ollu sua kohtaan kylmä, mulla on ollu syyni siihen. Mut se ei tarkota sitä ettenkö välittäis..välitän edelleen, ihan liikaa.
Mä haluaisin auttaa sua, mutta mä en voi...ei kukaan voi. Ei kukaan muu kuin sinä itse.
Sitten kun sä sen tajuat, voi olla ehkä jo liian myöhästä. Mä pyydän, ota se järki nyt käteen ja kato itteäs peilistä... haluutko sä oikeesti olla sitä mitä sieltä peilistä katsoo takasin? Vai olisitko mielummin se järkevä, tunteva, ajatteleva ihminen jonka minä tunnen?

Tee se ihan vaan sun itsesi takia!

Mutta siihen asti kunnes jotain tapahtuu, on vaan pelättävä. Sun puolesta.

en muista kyl millon ois omenasiideri maistunu näin hyvältä.. :)

siitä tulee taas tekoäly...

..värjään siis hiuksiani. :)

Älä anna niiden kasvojeni, joita Sinulle näytän, petkuttaa itseäsi. Minulla on tuhansia naamioita, eikä yksikään niistä ole oma minäni. Älä anna vetää itseäsi nenästä. Pyydän, älä anna pettää itseäsi. Annan sinulle vaikutelman, että olen varma.

Että nimeni on itseluottamus ja että olen kylmän rauhallinen olemukseltani.
Että en tarvitse ketään.

Mutta älä usko minua. Syvällä sisällä on todellinen minäni: hämmästynyt, pelästynyt ja yksinäinen. Sen tähden luon naamion, jonka taakse voin piiloutua ja joka suojaa minua katseilta, jotka tietävät totuuden. Mutta juuri sellainen katse on pelastukseni. Jos se merkitsee hyväksymistä, siitä seuraa kiintymys. Ainoastaan se voi vapauttaa minut niiden muurien kahleista, jotka olen itselleni rakentanut.

Pelkään, että sisimmässäni en ole yhtään mitään. Että minulla ei ole mitään, mitä Sinä voisit haluta, että sinä voisit huomata sen ja hylätä minut sen vuoksi. Näin alkaa naamioleikki.
Keskustelen kanssasi
kerron aina kaiken, millä ei ole varsinaisesti merkitystä, mutta en mitään, mikä merkitsee kaikkea, sitä, mikä repii sisimpääni. Ole kiltti, kuuntele tarkoin ja yritä kuunnella juuri sitä, mitä en sinulle sano. Haluan olla aito, välitön ja oma itseni. Mutta Sinun täytyy auttaa minua. Sinun täytyy ojentaa minulle kätesi. Joka kerta kun olet kiltti, ystävällinen ja rohkaiseva. Joka kerta, kun yrität ymmärtää, kun todella välität minusta - silloin sydämeni saa siivet. Hyvin heiveröiset siivet - mutta siivet kuitenkin. Herkkätunteisuutesi ja sympatiasi sekä kykysi ymmärtää voivat ainoastaan vapauttaa minut varjomaailmastani ja epävarmuuden vankilastani. Se ei tule olemaan helppoa sinulle.

Mitä lähemmäksi tulet minua, sitä sokeammin ehkä lyön takaisin. Mutta olen kuullut, että rakkaus on vahvempi kuin paksut muurit.
Ja siinä on ainoa toivoni.
Pyydän: yritä repiä nämä muurit lujilla käsilläsi.
Mutta varovaisesti - lapsen sydän on hyvin herkkä.

Kenties ihmettelet, kuka minä olen?

Olen muuan henkilö, jonka tunnet kovin hyvin.
Olen jokainen mies, joka tapaat. Jokainen nainen, jonka kohtaat.
Olen myöskin Sinä itse.

paitsi nyt mä olen ehkä kaikist eniten vihainen itelleni.
kyllä mun olis pitäny tietää, et just näin tässä tulee käymään.

Miks sit annoin itteni ihastua ja tykästyä niin paljon, et nyt sattuu enemmän kun varmaan koskaan ennen.

Tästä eteenpäin mä aion rakastaa vaan itteäni. onpahan ainakin jotain pysyvää.

nyt voisin haistattaa paskat koko maailmalle!

just kun sen oli saanut ehjäksi, sä rikoit sen.
sydämeni, palasina käsissäsi.
onks nyt hyvä olla?

Tänään on ollu erittäin hyvä päivä :)
Aamulla oli maailman ihaninta herätä maailman ihanimman ihmisen vierestä<3
Sit tulin kotiin ja äitikään ei enää jaksanu tapella mun kanssa, joten molemmin puolinen huuto ja räyhääminen jäi tältä päivältä väliin..
Käytiin myös mummolla, siellä on aina kiva käydä.
Sit näin pitkästä aikaa miun rakasta Tiiaa<3 oli jo ihan ikävä! Ja huomenna näen toista rakasta, eli Millaa<3 ja Emmaa <3 ikävä myös heitä!
Paulan kans leikin myös pitkästä aikaa.. ja Aatu ja Ride leikki myös. Oli kivaa:)

On ihanaa olla taas onnellinen, kiitos muru<3 Ei mua kiinnosta mitä muut ajattelee, tai mitä mieltä ne meistä on. Välillä pitää olla sen verran itsekäs, että ei välitä. Nyt olen, ja se tuntuu hyvältä. Miten voikaan ihminen näin lyhyessä ajassa tykästyä toiseen ihmiseen näin paljon. En koskaan tahdo menettää sua mun elämästä. Tiedät sen, oot tärkee mulle<3

Nyt juon mustaherukka kuohuviiniä ja nautin onnellisuuden tunteesta joka mun sisällä kuplii :)

<3

Sinun ihosi tuoksu,
Huuliesi kosteus,
Tuo katseesi salaperäisyys.

Silmiisi vajoan,
Huulemme kohtaa,
Kahden ihmisen läheisyys.

Ohikiitävän hetken vain me kahden
Kun yhdymme maailmankaikkeuteen.


Kun otat minut syliin
Tuntuu kuin sukeltaisin pumpuliin.