´Tuomaksen kuunnelma
Kertoja: Tuomas
Rooli 1: Pena (Kuka sitä nyt haluaakaan esittää)
Rooli 1 Esa (Sama kuin ylempänä)
Rooli 3 Sosiaalityöntekijä (sama kuin ylempänä)
Olipa kerran hakaniemen rannassa juttutuvan viereisellä penkillä Pena ja Esa kaksi keski-ikäistä juoppolallia keskustelemassa elämästä kuin paikalle saapui tuttu sosiaalitantta jonka nimeä kumpikaan ei tähän hätään muistanut. Lievässä tai no mikä onkaan vuosia juoneilla lievä mutta kuitenkin lievässä humalassa miehet ajautuivat jännään ja erikoiseen keskusteluun tämän vanhahkon elämänsä parhaimman puolen eläneen naisen kanssa.
Pena: Esa hei onko meillä vielä varaa yhteen pulloon ?
Esa: Onhan meillä nuo vuokrarahat..
Pena: Mahtavaa ! Juodaan ne ja sanotaan että sossulle että mut ryöstettiin !
Esa: Pena sä oot aivan mahtava mies ! Nykyajan miehet o puuta mut sä oot mies rautaa ! (likaista ja tupakan, viinan ränsistyttämää naurua..)
Mutta paha saa aina palkkansa ja paikalle saapuu Sosiaalityöntekijä joka on kuullut vanhojen “herrasmiesten” keskustelun ja päättää puuttua siihen työnsä ja paskan elämänsä tuoneen vitutuksen suomin perustein..
Sosiaalityöntekijä: Hei hei ! Toihan on petos ette te voi noin tehdä !
Pena: Me voidaan tehdä mitä vaan kun ei ole mitään menetettävää lapsetkaan edes halua tuntea..
Esa: Nii-i ! Ja kossu on ainut mitä mulle on vuosien saatossa jäänyt elämään..
Seuraa hetken hiljaisuus kun sosiaalityöntekijämme miettii herrojen elämää pohtien oliko asiat näin huonosti..
Sosiaalityöntekijä: Ottakaa niskasta kiinni itseänne, Ootte jo toinen jalka haudassa !
Pena: Mitäs neiti meidän elämästänne mitään tietää ? Ehkä olemme tyytyväisiä tämänhetkiseen tilanteeseen (räkästä naurua..)
Sosiaalityöntekijä: Miten voitte olla tyytyväisiä jonkun aineen tuomaan hetkelliseen mielihyvään ?
Pena: Saan mielestä kaiken pahan pois ja saan hetkellisesti pois tiedon että olen epäonnistunut avioliitossa, Kasvatuksessa ja koko elämässä.. Naistakaan ei ole näkynyt sitten vuoden Kasikytviis !
Hetken mietittyään sosiaalivirkailijamme istahtaa alas hetkellisen myötätunnon rohkaisemana.
Sosiaalivirkailija: Miettikääs nyt hyvät miehet itsekkin! Ajatte parrat lopetatte viinan juomisen tai ainakin vähennätte ja menette töihin, Eiköhän lähibaarista tai tanssilavoilta teillekin nainen löydy ?
Esa: (Hetken pohtii naisen sanoja ja miettii elämäänsä ja toteaa..) Ei se ole helppoa palata niin sanottuun normaaliin elämään kun nuoruus ja vanhuuden päivätkin ovat menneet humalassa kesät, talvet päivät yöt.. Ja naisiakaan ei ole hetkeen ollut (Esa väläyttää hampaattoman hymynsä naiselle ja toteaa) Naisista puheen ollen oletpa sinä kaunis (räkästä naurua..)
Pena: Niin kaunis joo (räkästä naurua)
Sosiaalityöntekijä punastuu ja miettii hetken miesten sanoja ja pohtii omaa miestilannettaan kotona makaa mies jota kiinnostaa enemmän urheilu kuin avioliitto, Täten sosiaalitätimme päättää jäädä miesten seuraan ottamaan hieman kuppia ja keräämään itsetuntoa tietämättä mihin se johtaneekaan..
Sosiaalitäti: Voi kiitos voisinkos hetkeksi jäädä istumaan kanssanne ja ehkäpä ottaa muutaman huikan suun kostuttamiseksi?
Pena: Kyllä se minulle käy
Esa: Joo mutta juomat saat itse ostaa !
Sosiaalityöntekijä: Käyhän tuo haluatteko tekin jotain ?
Pena: KOSSUA ! (räkästä naurua)
Esa: KOSSUA ! (räkästä naurua)
Täten sosiaalityöntekijämme kävelee alkoon sekavin miettein mielessään soiden vain yksi lause “Mihin sitä ollaan taas ryhtymässä?” Mutta mukava tunne jonka sosiaalityöntekijämme tunsi joskus avioliittonsa alkuvaiheilla on tullut takaisin juopuneiden ikämiesten kohteliaisuuksien muodossa saanen vanhan rouvan tuntemaan itsensä vielä nuoreksi ja viehkeäksi, Ja tarttumaan hetkeen..
Alkossa sosiaalityöntekijä ostaa 4 isoa pulloa koskenkorvaa ja puolittain ryntää juopuneiden herrasmiesten seuraan pieni ilkikurinen hymy huulillaan, Hetken huumaa itseensä imien lisää ja lisää..
Takaisin päästyään sosiaalivirkailijamme istahtaa Esan ja Penan väliin haistaen heidän hikensä ja hieman ummettuneen virtsan tuoksu joka kirvoittaa sosiaalitätimme korkkaaman ensimmäisen koskenkorva pullon ja kulauttamaan ison ja pitkän huikan kurkkuunsa pienen huokauksen kera..
Tämän jälkeen sosiaalitätimme tarjoaa pullon kiertoon
Esa: Et sä nyt niin kauhea lyyli olekkaan vaikka niin virallisesta oltiin siellä kelan tiskillä..
Pena: Et niin tää pullo kyllä hyvittää kaiken..(räkästä naurua)
Sosiaalitäti: Pojat Pojat olkaapas nyt ! (lievä nousuhumalainen hihitys)
Pena: (räkästä naurua) Ollaanhan me mutta entä sä kun meidän seuraan jäit ja pullonkin ostit..
Sosiaalitäti: Rauhotutaampas nyt ja keskitytään olennaiseen, Pena pullo kiertoon !
Humalluttuaan lisää kolmikon keskustelu kääntyy menneeseen ja ohi vauhdilla menneeseen elämään.
Pena: Oi niitä aikoja kun oli hampaat suussa ja vaimo vierellä ja lapsetkin piti jonain, Nykyään on pullo ja Esa…
Esa: Niin voi niitä aikoja miten tähän on tultu ?
Pena: Monien tapahtumien summa.. (syvä huokaus)
Sosiaalitäti: Voi niitä aikoja kun ukko vielä halus ja lapset kävi muuinaki aikoina kuin pakollisina juhlapyhinä, Perkele missä se pullo on..?!
Pena: Tässähän tämä arvon leidi..
Hetken p-ähkäiltyään kolmikko päätyi tekemään joukko itsemurhan koska he eivät tunteneet olevansa elämän lahjan arvoisia..
The end - Tuomas Kiittää Ja Kuittaa <3
