IRC-Galleria

Näin tossa unta.

Olin vanha mies, olin naimisissa vanhan vaimoni kanssa, taidettiin olla rikkaita.
Siis, oltiin sairaan muhkeessa hotellissa, ja meillä oli oma palvelijakin!
Ja meillä oli myös noin 18- vuotias poika mukana.

No, kaikki oli verhoiltu tosi hienosti, jopa ilmastointihärpäkkeetkin oli peitetty verhoilulla.
Palvelija näytti meille paikkoja ja ulkoolta kuulu kauheeta mekkalaa, oli selvästi Madonnan keikka ulkona :D. Mulla oli kaukosäädin, jossa oli erinäisiä painikkeita kuten "hierontaa" ja kun sitä painoi niin kasa palvelijoita juoksi hieromaan.

Kaukosäätimen ohjetekstit oli kuitenkin englanniksi. Yhtä nappulaa yritin monesti painaa, sillä ymmärsin tekstistä sen olevan "hierontatuoli" -painike. Kumma kyllä, se ei toiminut vaikka sitä kuinka painoi.

Siinä sitten jättimäistä hotellihuonetta kierrettyämme, eteen tuli jättimäinen ruokasali.
Palvelija meni hämilleen, eleet kertoivat, ettei hän ollut iloinen tästä löydöstä.
No, menimme saliin, yhdessä vaiheessa salissa oli karmea kasa peilejä pystyssä.
Ja siinä ihasteltiin, kunnes tajusin että "Ohoo, mullahan on se kaukosäädin". Olin varma että nyt jostain nurkan takaa joku kiikuttaisi mulle sen hierontatuolin. Painoin nappulaa, samalla hetkellä kaikki pystyssä olevat peilit alkoivat liikkua, ja muodostuivat huoneeksi minun ja vaimoni ympärille.
Palvelija jäi nauramaan julmaa naurua ulkopuolelle.

Huone alkoi liikkua. Se olisikin sitten hissi. Tämä peileistä muodostunut koppero alkoi kiitää tajutonta vauhtia ylöspäin. Olin varma että jossain vaiheessa se pysähtyy yllättäen, ja varmasti katkeaa luita. No, hetki siinä kiidettyämme hissin lattialle lösähti poikamme.

Kysyttiin että miten ihmeessä hän tänne joutui. Palvelijalla oli kuulemma ollut joku lyömäesine jemmassa, ja samalla kun palvelija hänet tainnutti, niin hän joutui siis kanssamme hissiin.
Eipä mennyt kauaakaan kun hissi pysähtyi, peilit hävisivät ympäriltä ja päädyimme tajuttoman isoon metsään.

Metsä oli jotain toista ulottuvuutta, sillä kuva metsästä välillä katkeili ja värisi. Ihan siis kuin elokuvissa, kaikki tietää kyseisen tilanteen. No, jatkoimme kävelymatkaa. Yhtäkkiä poikamme alkoi laulaa, ja hän oli siis jotenkin samaa luokkaa kuin Pete Parkkonen, siis jonkun asteinen tähti. Hän siinä lauloi tosiaan hittejään, ja me vanhemmat laulettiin mukana. Harmikseni kännykän herätyskello alkoi täristä ja Pete Parkkos pojan hitit jäivät kuulematta :(

Hohohohohoh, pahoittelen kirjakielipuhekielisekotusta. Mut oli ehkä hulluinta koskaan, hississä pelotti sairaasti. Ehkä tosiaan alotan kirjottamaan käsikirjotuksia :D