Tässä talossa seinät ovat paperia. Mä katson seitsemättä kertaa kelloa. Ja yritän silmäni ummistaa,
mutten mielestä saa sitä elokuvaa, joka lopulta päättyikin sitten niin, traagisiin marttyyrikuolemiin.
Kuinka siinä kävikin niin. Mustaa ja valkoista laitetaan. Minun käteni maalaa maisemaa. Meidät elävältä haudataan. Kuinka siinä kävikin niin. Siskon päätä huimaa taas. Sisko tahtoo humalaan.
Sä lupasit, että me ei kuolla koskaan.
Mä heräsin taas siihen kohtaan, jossa minua ammutaan otsaan. Mä olen se narri, joka naurattaa, aina kun se sattuu sopimaan. Ja sehän on luonnollista niin, huulet kun vaihtuu hampaisiin.
Kuinka siinä kävikin niin. Mustaa ja valkoista laitetaan. Minun käteni maalaa maisemaa. Meidät elävältä haudataan. Kuinka siinä kävikin niin. Siskon päätä huimaa taas. Sisko tahtoo humalaan.
Sä lupasit, että me ei kuolla koskaan.
Me ei kuolla koskaan.
Uusimmat blogimerkinnät
- Leevi Eemeli <3 05.06.
- Sanat ei riitä kertomaan, vaikka yrittäisin... 15.03.
- Better in time <3 03.02.
- Ihmeiden aika ei ole ohi! 19.11.
- Elämästä, kun ei koskaan tiedä.. Viimein... 08.11.
- Happy Happy Happy:) 06.11.
- Asioilla on tapana järjestyä <3 10.10.
- <3 <3 06.10.
- Peaces of my feelings in September 2008 28.09.
- Living in the World Without You 22.09.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (1)
- ▶ 2009 (2)
-
▼
2008 (20)
- ▶ marraskuu 2008 (3)
- ▶ lokakuu 2008 (2)
- ▶ syyskuu 2008 (4)
- ▶ elokuu 2008 (2)
- ▶ heinäkuu 2008 (2)
- ▶ kesäkuu 2008 (2)
- ▶ toukokuu 2008 (2)
- ▶ huhtikuu 2008 (1)
- ▶ tammikuu 2008 (2)
- ▶ 2007 (49)