IRC-Galleria

"Autolla näinnäinnäin varo-varovasti suoraa tietä, mäkiä mattan varrella. Pois mummu vaari, mittari kakskymppiä, rarrut kunnossa.." <3

Voiko päivää enää aurinkoisemmin viettää, kun kuuntelee pikku lauleskelijaa?

Edesmennyt Ilmarin neuvontapalsta !


Hyvä Ilmari
Toivottavasti voit auttaa minua. Muutama päivä sitten läksin töihin ja mieheni jäi tavan mukaan kotiin katsomaan telkkaria. Pääsin vain kilometrin verran eteenpäin, kun moottori yskähti ja auto pysähtyi. Palasin kotiin hakemaan miestäni avuksi. Kotiin päästyäni en ollut uskoa silmiäni: Hän oli naapurin rouvan kanssa makuuhuoneessa rakastelemassa intohimoisesti. Itse olen 32 ja aviomieheni on 34 ja olemme olleet naimisissa 12 vuotta. Kovistellessani häntä hän murtui ja myönsi, että hänellä oli ollut suhde jo puolen vuoden ajan. Käskin häntä lopettamaan suhteen tai jättäisin hänet. Hän jäi työttömäksi kuusi kuukautta sitten ja väitti tunteneensa itsensä aina vain masentuneemmaksi ja arvottomammaksi. Rakastan häntä hyvin paljon, mutta uhkavaatimukseni jälkeen hän on tullut yhä etäisemmäksi. Minusta tuntuu, etten enää saa häneen yhteyttä. Voitko auttaa minua,pliis?

Terveisin Rva Mari Koskelainen


Hyvä Mari,
Auton pysähtymiseen lyhyen ajon jälkeen voi olla useita moottorin vioista johtuvia syitä. Tarkista ensin, ettei polttoaineen syötössä ole roskia. Jos se on puhdas, tarkista imusarjaan johtavat kiinnikkeet. Ellei näistä neuvoista ole apua, vika saattaa piillä itse polttoainepumpussa, joka ei kykene syöttämään polttoainetta riittävän suurella paineella kaasuttajan uimurikammioon. Toivottavasti tästä on apua.

Ilmari

Ainoa ajanjakso elämässämme

jolloin pidämme vanhenemisesta,
on silloin kun olemme lapsia.
Jos olet vähemmän kuin 10-vuotias,
olet niin innoissasi vanhenemisesta
että ajattelet ikääsi murtolukuina.


'Kuinka vanha olet?'
'Olen neljä ja puoli!'
(Et ikinä tule olemaan
kolmekymmentäkuusi ja puoli.)
Olet neljä ja puoli ja ihan kohta viisi!
Siinä on koko jutun juoni.


Teini-ikäisenä sinua ei pidättele enää mikään.
Hypit seuraavaan mahdolliseen numeroon,
tai jopa parin numeron ylitse.


'Kuinka vanha olet?'
'Ihan juuri 16!'
(Voisit sanoa 13 mutta ihan kohta olet 16!)
Ja sitten tulee elämäsi paras päivä...
Tulet 21 vuoden ikään.
Jopa sen sanominen on kuin pieni seremonia:
TULET 21 VUODEN IKÄISEKSI.
JESSSS!!!

Mutta sitten täytät 30.
Oho, mitä oikein tapahtui?
Ihan kuin olisit hapanta maitoa!
(Hän täytti ja meidän piti heittää hänet pois.)
Enää ei ole hauskaa. Olet vain hapan möykky.
Mikä on vinossa? Mikä on muuttunut?

TULET 21-vuotiaaksi, TÄYTÄT 30 vuotta,
ja sitten LÄHESTYT neljääkymmentä.
(Ohhoh! Painahan jarrua, kaikki on luisumassa käsistä!)
Ennen kuin huomaatkaan, SAAVUTAT 50 ja kaikki
mistä ikinä unelmoit, on mennyttä.


Mutta odotas!!!
Sinä SELVIYDYT kuusikymppiseksi.
Etpä olisi uskonut!


Sinä siis TULET 21-vuotiaaksi, TÄYTÄT 30,
LÄHESTYT neljääkymmentä, SAAVUTAT 50
ja SELVIYDYT kuusikymppiseksi.

Olet saavuttanut jo sellaisen vauhdin,
että TÖMÄHDÄT seitsemäänkymmeneen!
Sen jälkeen elämä onkin jo päivä kerrallaan -meinikiä.
Tömähdät jopa keskiviikkoon!


Pääset kahdeksalle kymmenellesi ja
jokainen päivä on täydellinen ympyrä:
TÖMÄHDÄT lounasaikaan;
päivä TÄYTTÄÄ 16:30 ;
SAAVUTAT nukkumaanmenoajan.
Eikä se siihen pääty.
Yhdeksänkymppisenä alat kulkea takaperin;
'Olin IHAN JUURI 92.'


Sitten tapahtuu outoja.
Jos sinusta joskus tulee satavuotias,
tulet uudelleen lapseksi.
'Olen 100 ja puoli!'

Tulkoon sinusta terve 100 ja puolivuotias!


KUINKA PYSYÄ NUORENA?


1. Heitä mielestäsi turhat numerot.
Niihin kuuluvat: ikä, pituus ja paino.
Anna lääkärisi huolehtia niistä.
Siitähän sinä hänelle maksat.


2. Pidä vain iloluontoiset ystävät.
Hapannaamat saavat sinutkin masentumaan.


3. Jatka oppimista.
Opettele tietämään enemmän tietokoneista,
käsitöistä, puutarhanhoidosta, mistä tahansa.
Älä ikinä anna aivojen laiskotella.
'Joutilas mieli on paholaisen työkalu.'
Ja paholaisen nimi on Alzheimer.


4. Nauti pienistä asioista.


5. Naura usein, pitkään ja äänekkäästi.
Naura kunnes joudut haukkomaan henkeäsi.


6. Joskus kyyneleet vaan tulevat.
Kestä se, sure ja jatka elämää.
Ainoa ihminen joka on kanssamme elämämme
loppuun saakka, katsoo vastaan peilistä.
ELÄ niin kauan kuin olet elossa.


7. Ympäröi itsesi asioilla joita rakastat,
olipa se perhettä, lemmikkieläimiä, muistoja,
musiikkia, kasveja, harrastuksia, mitä tahansa.
Kotisi on turvapaikkasi.


8. Pidä huolta terveydestäsi:
Jos se on hyvä, säilytä se.
Jos se on häilyvä, paranna sitä.
Jos et voi itse sitä parantaa, hanki apua.



9. Älä tee matkoja syyllisyyteen.
Tee reissu ostoskeskukseen,
tai toiseen kaupunkiin,
tai jopa toiseen maahan.
Mutta älä mene sinne
missä syyllisyys asuu.

10.Jokaisen tilaisuuden tullen:
kerro rakkaimmillesi
että rakastat heitä.

JA MUISTA AINA
:
Elämää ei mitata
hengenvetojen määrällä,
vaan niiden hetkien määrällä,
jotka saavat
henkemme salpautumaan.



Ellet lähetä tätä vähintään kahdeksalle
ihmiselle, niin mitä sitten.
Mutta jaa tämä kuitenkin jonkun kanssa.
Meidän kaikkien pitäisi elää
täyttä elämää joka päivä.

Ihan vaa galluppina kyselen, et ne, joilla käytössä pikakompostori, nii kertokaas, mistä hankitte ja pikkasen hintatietoo ja käyttökokemuksia. Ite en muka löydä netistä muuta järkevää vaihtoehtoo, ku ton biolanin, mut ois kiva tietää muistaki mahollisuuksista..

Nyt tarttis saada inuna runo, kun serkkutyttö sai viime yönä pojan.. mä olin kyllä varautunu, et ois ollu tyttö, nii tyttöloruja piisais.. nyt en jaksa tähän hätään alkaa tonkimaan mistään, nii jelpatkaapas, ku teillä kuitenki on mielen päällä joku passeli.. jokainen saa laittaa omansa.. niitä on nii kiva lueskella!

Kiitos!

mulla vippi on slut nu, et katotaa, kauanko tää mami jaksaa kärvistellä.. jos vaikka kokeilis nyt tovin ilman..

voi kyllä tulla aika orpoo, ku ei pääse nyt seuraileen toisten kommentteja ja lisättyjä kuvia.. *möks*

mut aina ei mee nallekarkit tasan..

Ei hiivatti!! Juuri, kun luuli, että kaikki oli jo keksitty! <xD>

Kohta ei enää oo nii varmaa, onko vastaantulevissa vaunuissa kyytiläisenä vauva vai...?

http://www.vipstore.fi/cat/product_details.php?p=515

ONNELLINEN LAPSUUS:

Oletko 70- tai 80-luvun lapsi......??? Kuinka olet VOINUT PYSYÄ elossa?

Autoissa ei ollut turvavöitä eikä niskatukia MAINITSEMATTAKAAN turvatyynyjä (airbags)!

Pinnasängyt olivat värikkäitä ja vähintään lyijypitoisilla tai muilla myrkyllisillä tai arveluttavilla maaleilla lakattuja.

Ei ollut mitään LAPSITURVALUKKOJA pistorasiossa, autonovissa, lääkepulloissa eikä kemiallissa kodin puhdistusaineissa.

Voitiin jopa ajaa fillarilla ILMAN kypärää.

Juotiin puutarhaletkuista sekä muista lähteistä, EIKÄ mistään steriileistä limupulloista...

Rakenneltiin mäkiautoja. Ja ne joilla oli onni asua mäellä olevan kadun varrella, saivat kokeilla nopeusennätyksiä ja ehkä puolessavälin mäkeä todeta säästäneensä jarrussa… muutaman onnettomuuden jälkeen tuli tuokin pulma ratkaistua!

Saatiin leikkiä ulkona kunnes ilta alkoi hämärtyä.....

Ei ollut kännyköitä.......

Eikä kukaan tiennyt missä pörrättiin. Uskomatonta!

Koulua kesti puoleen päivään. Ruokailutkin oli jo hoidettu.

Meillä oli naarmuja........... murtuneita luita, silloin tällöin katkenneita hampaita, mutta koskaan, koskaan ei viety ketään oikeuteen – vaikka pientä riidan tapaista leikeissä oli mukana. Kukaan ei ollut syyllinen, vain me itse.

Me voitiin mutustella makeita ja voileipiä syödä, oikeita sokerijuomia juoda, eikä meillä ollut mitään painopulmia – koska oltiin aina ulkona leikkimässä ja erittäin aktiivisia ...

Voimme jakaa keskenämme neljän tai viidenkin kaverin kanssa LIMUMME... juoda samasta pullosta tai myöhemmin kaljakolpakosta, ilman että joku olisi siihen kuollut.

Meillä ei ollut Playstation-, Nintendo 64-, X-Box- ja muita Vídeopelejä, 99 Kaapelikanavaa, Videonauhuria, Dolby Surroundia, kännyköitä, tietokoneita eikä Chatroomeja tai e-baytä Internetissä........ ... vain ystäviä!

Me voitiin mennä ulos, jalkaisin tai fillarilla kavereita tapaamaan, vaikka asuivatkin kilometrien päässä, koputtamalla oveen tai jopa ilmankin mennä taloon ja hakea kaverit leikkimään.

Niin, ulkona, kamalassa maailmassa! Ihan ilman vahteja! Kuinka se oli mahdollista ? Pelattiin futista yhteen maaliin ja jos jotakuta ei otettu sillä kertaa joukkueeseen mukaan, niin ei siitä mitään psyykkisiä traumoja saanut eikä mailmanloppuakaan tullut.

Jotkut koululaiset eivät olleet yhtä hyviä kuin toiset, ja kun jäätiin luokalle, niin sittenhän kerrattiin se lukuvuosi. Kukaan ei sen takia lähetetty psykiatrille tai psykologille. Kellään ei ollut dislexiaa, keskittymispulmia tai ollut hyperaktiivi, - kouluvuosi vai kerrattiin ja jokainen sai mahdollisuutensa.

Meillä oli vapautta, vapaaaikaa, takaiskuja, menestyksiä und tekemistä ....ja opittiin niitten kanssa toimimaan.

Jokerikysymys on vain: Miten olemme pystyneet pitämään itsemme elossa näinkin kauan ???

Ja ennen kaikkea: Kuinka pystyimme kehittämään personallisuuttamme ???

Varmastikin sanovat elämämme olleen yksitoikkoinen, mutta...
P-kele, me oltiin onnellisia !!!

Pahoitteluni nettituttaville passiivisesta ajanjaksostani.. tää elämä on ollu nii yhtä myllerrystä taas, et ei energia riitä täällä ravamiseen.. Viikko päiväkodilla vei meikäläisestä nii mehut, et ei tosikaa.. välillä meinas olla pinna kireellä, ku ihan paska fiilis..

Mut hei! Enää pari viikkoo ja me saadaan se koiruli tänne!! Siinä onki kasvatusurakkaa.. saas nähä, miten SE vie musta mehut..

http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2008/04/638196