Liikekumppani
Päätin myydä sieluni
paholaiselle. Sielu on
arvokkainta mitä ihminen
omistaa; niinpä odotin
tekeväni hyvät kaupat.
Petyin tapaamiseen
tulleeseen paholaiseen.
Kaviot muovia, irronnut
häntä sidottu kiinni
narulla, turkki haalistunut
ja kuin koinsyömä,
sarvet pikkuruiset,
kehittymättömät. Minkä
verran
tuommoinen rehju voi antaa
korvaamattoman arvokkaasta
sielustani?
-Oletteko te varmasti
paholainen? kysyin.
-Olen, miksi epäilette?
-Odotin Pimeyden Ruhtinasta,
ja te olette jotenkin
sellainen... Sekundaa,
sanoisin.
-Millainen sielu, sellainen
paholainen, vastasi
se.-Aletaanpas tehdä
kauppoja!
Slawomir Mrozek, Elämää
alottelijoille
Uusimmat blogimerkinnät
- Kuka on hyva kirjailija? 22.01.
- Tiedemaailman puolueellinen (?) asenne an... 23.12.
- Ajatuksia ufoista 01.12.
- ufocases 25.05.
- KAIKKI? 25.05.
- Elämän hienosäätöä 20.06.
- [Ei aihetta] 24.05.
- Kaikki on suhteellista? 14.05.
- Mieleni pedot 02.05.
- Mikä on väärin ja miksi? 10.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (1)
- ▶ 2009 (21)
- ▶ 2008 (7)
-
▼
2007 (23)
- ▶ marraskuu 2007 (1)
- ▶ kesäkuu 2007 (3)
- ▶ toukokuu 2007 (8)
- ▶ huhtikuu 2007 (9)
- ▶ maaliskuu 2007 (2)