Isän kuvaa rutistaa, Purskahtaa itkuun ja romahtaa. Oman maailman josta kukaan ´mua ei voi pelastaa. Mietin aikoja taakse päin, Miks vitus täs piti käyä näin?
Teinkö mä väärin ku päätin, isä nyt sä lopetat juomises, Tai valitset mut elämääs Ja normaalin kuolemises. Viel monta väärää sanaa, Ja kaikki oliki jo historiaa sinne en kai nyt palaa,
Mut en enää saa mitää nii mahtavaaa Aikaa, vaan haaveita
Ikävöiden sut muistaa oma Tyttäres, vuosien takaa.