Petit kerran sä mut, sitä kestänyt en. Vedin itseni hirteen. Nyt tuuli mun luitani heiluttaa. Nukun helmassa kuoleman yön ja myrskyviulujen soidessa sääriluillani tahtia lyön. Varo kuitenkin armas, sä petturi mun, varo vierellä vierahan. Mä haamuna saavun luoksesi sun, ja vien sulta suudelman. Saat vielä tuntea, kuinka kylmä on kuoleman käsi. Ja aamulla noustessasi näät luurangon vierelläsi.