IRC-Galleria

Paasin siis perille. Lennot meni sujuvasti, mutta kentalla olin kai niin epailyttavan nakoinen, niin jouduin ongelmiin. Jo amterdamissa miut vedettiin erilleen johonkin kuulusteluun, mutt se meni hyvin ja se mies oli ihan mukava. Mutta detroitin puolella olikin ongelmia. ensimmainen ylimaarainen kysely meni kylla hyvin, mutta passintarkistu toi ongelmia. Vikailija nainen oli akainen ja vei miut kuulustelu huoneeseen siella sitten istuin muitten joukossa. Arsytti, enka paikallani olisi halunnut istua. Poliisit vain tuijotteli epamiellyttavasti. Lopult oli miun vuoro sitten menna keskustelemaan taas. Meinas kylla itku paasta vasymyksen ja nalankin takia jo pelkastaan. Puolen tunnin jalkeen alkoi nayttaa paremmalta. Lahdin lopulta melkein juoksien pois, ku n luvan sain. Viela jouduin yhteen tenttiin, mutta ei siin mitaan.
Mutta olenko mie niin epailyttava, kun aina saan tallaista erikoishuomiota tallaisissa paikoissa?
Nyt ole kuitenkin onnellisesti nukkunut yhden yon taalla. Kaikki tuntuu olevan hyvin viela kaiken lisaksi. Kohta lahden tutustumaan paikkoihin, kunhan kaikki ovat jalkeilla ja valmiita lahtemaan.

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) miten tapasimme? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)
Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan!

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja postaa kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa (tai noloo/ ihanmitävaan!). Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan journaliisi ja ylläty (tai kauhistu/ nolostu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.