Mun puolest voitte puhuu paskaa selän takana,
Mut noista asioista mä en muutu enää vakavaks.
Se ei tartu muhun vihdoin mä sen ymmärsin,
Tarvin aitoi vihollisii enkä väärii ystävii.
Ne rakens ansoi jotka löytyi matkan varrelta.
Siks välillä tuntuu siltä että seisois kaatosateessa,
Yksin kylmyydes ei ketään joka suojelis.