IRC-Galleria

Opettaja antoi tehtäväkseni kirjoittaa aineen, kirjoitelman, runon, haiun, mielipidekirjoitelman tai vastaavan aiheesta valta tai pelko. Miten hemmetissä minä siitä suoriudun? Voisin kirjoittaa, että valtaa ja pelkoa on monenlaista, kuin kukkia kasvihuoneilla, mutta sillon en saisi kirjoitustani koskaan loppumaan.

Silloin voisin suutuspäissäni pelkässä vitutuksessa rustata ylös kuinka hänkin, opettajani siis, käyttää pelottelua valtakeinona -"ilman tälläistä tarpeetonta paskaa, ette pärjää elämässänne, saatte paskan työn ja hirttäydytte vessan ovee." Niin, tosiaan, mutta silloihan kirjoitelmastani taitaisi tulla mielipide, rankkakin sellainen, eikä "rakas" opettajattaremme ottaisi sitä vakavana, tai tarkoitan merkityksellisenä, jolloin numeroksi tulisi jotain... Saattaisi olla hylättykkin, koska ainahan minä olen kirjoitukset äidinkielessä mennyt läpi hyvällä tekstillä, en oikeuskirjoituksella. Saatana kun kuulosti omahyväiseltä, mutta näin ne lapset makaavat jaloissasi.

Mutta miksi helvetissä eds ressaan tätä? Onkohan opettajilla liikaa valtaa määrittää oppilasta, ihmistä? Tyhmältähän se kuulostaa, mutta se kuinka paljon opettajat antavat läksyä määrittää melkoisesti nuoren ajan käyttöä, taikka kuinka tämä suhtautuu nykypäivän perhetradegioihin, joista itse olen suoraan sanottuna jo niin raivoissani etten osaa enään edes itkeä, koska naaurattaa niin saatanasti tuollainen kyvyttömyys yhteiskunnalta. Jokainen ottakoon edellisen lauseen miten haluaa, mutta minä olen niin kypsä, että mätänen kohta. Koululla on liikaa valtaa, koulu pelottaa, se aiheuttaa stressiä ja kasvavat itsemurhaluvut eivät ole kyllä mitenkään jihhuu.

Eikä koulu ole ainoa laitos joka käyttää pelottelua valtana, monet työ paikatkin täyttävät nämä kriteerit, työntekijät tulevat pikkulenssusakin vielä töihin vaikka kotiinkin voisi jäädä. Ei sinänsä, en valehtele että se kiinostaisi minua, mutta sanoinpa kuitenkin. Vanhemmat käyttävät tälläistä valtaa myös, vai mitä? Ja ystävät, sisaret. Itseasiassa, kun ajattelen, vielä ajattelemasta päästyänikin, minä taidan olla melko tossun alla.

Enpäs oikeastaan tiedä.

.... Taidan tosiaan olla niin tossun alla, että ympärilläni on niin paljon valtaa ja pelkoa epäonnistumisesta ja siitä, että jonakin päivänä herään ilman ystäviä, kun he ovat hirttäytyneet vessan koahvoihin, jättäytyneet junan alle tai vetäneet ranteet auki kahluualtaaseen.

Enpäs tosiaan tiedä.