IRC-Galleria

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta liittyen itsenikin jokapäiväiseen elämään, nimittäin Liikunnasta.

Olen harrastanut / kokeillut elämäni aikana useampaakin lajia, joista mainittakoon judo, paini, salibandy, juoksu, karate, pyöräily, yleisurheilu, uinti, jalkapallo ja kuntosali. Uusimpana olen kokeillut Les Mills- treeniä. Jostain syystä eri liikuntamuotoja vain on ollut paljon. :) Välillä on ollut taukoa ja joskus tullut palattua taas vanhan lajin pariin. Hyötyliikuntaakin on tullut reilusti.

Pidän oikeastaan kaikesta liikunnasta. Ja siitä hyvästä 'fiiliksestä' joka tulee kun lähtee ulos. Uuden lajin kokeilu on ollut monesti jännittävää.

Olen pyrkinyt myös jaksoittamaan liikkumisen oikein. Moni aktiiviliikkuja on varmaan huomannut välipäivien merkityksen kehittymisen kannalta.

On hienoa kun huomaa että jossain fyysisen kunnon osa-alueessa tai tekniikassa on tapahtunut kehittymistä.

Olen pyrkinyt harrastaessa välillä myös yhdistelmäharjoitteluun, eli yhdistämään sekä kestävyys- ja lihaskuntoharjoittelun. Terveyden kannaltahan tarvitaan kumpaakin.

Saa nähdä mitä lajeja vielä kokeilen tai alanko panostamaan johonkin lajiin päälajina.

Joka tapauksessa, harrastipa mitä tahansa lajia tai vain hyötyliikuntaa, se kannattaa aina!

Ajattelin kirjoittaa hieman kevyemmästä aiheesta liittyen omaan taiteilijanimeeni... : )
Olen käyttänyt sosiaalisessa mediassa joitain taiteilijanimiä jo useamman vuoden ajan. Minusta on mielekästä pitää nimimerkkinä jotain hienoa nimeä.
Uusinpana tuo "Carrey J. T.". Se kuulostaa varsin persoonalliselta ja olen sen itse keksinyt. Itselleni siitä tulee mieleen osittain glam rock ja kirjailijan ammatti. Mutta pidän siitä. :D Se on itseasiassa lyhennetty versio aiemmasta nimestäni.
Osittain taiteilijanimen käyttööni liittyy se kun teini-iässä 'glam skenestä' kiinnostuneena aloin miettimään itsellenikin taiteilijanimeä. Sitä sitten olen muokannut hienompaan muotoon.
Mielestäni persoonallisen taiteilijanimen luomiseen vaaditaan monesti luovuutta. Ihailen myös muita taiteilijoita joilla on oma "nickname".
Hieno taiteilijanimi luo tietynlaista särmää. Se jää monesti myös mieleen.

Hieman lisää musisointiin ja musiikkiin liittyviä mietteitäni...
Moni aloittaa musiikkiharrastuksen, mutta mistä tietää mikä olisi sopiva instrumentti, tai mikä niistä kiinnostaisi.
Instrumentteja kun on lukuisia, niinkuin myös musiikkityylejä. Siksi ei varmaan voi sanoa varmaksi mikä on juuri sopiva instrumentti kenellekkin.
Oman musiikkityylin löytäminen ja "fanittaminen" voi olla jollekkin ärsyke musiikin harrastamiseen.
Tai se jos esimerkiksi vanhemmista jompikumpi soittaa jotain soitinta tai laulaa, voi musiikki tulla kuin verenperintönä. Moni ammattimuusikko on aloittanut musiikin harrastamisen jonkun instrumentin parissa, ja lopulta saattanut vaihtaa toiseen, josta on tullut hänen pääinstrumenttinsa.
Aivan kuten liikunnassa on mukava välillä palata vanhan lajin pariin, myös musiikissa voi olla mielekästä palata aiemmin aloitetun instrumentin pariin. Yhdessä instrumentissakin kun on periaatteessa oppimista vaikka loppuiäksi. Koskaan ei tule valmiiksi.
Jos mietitään instrumenttiin myöhemmin liittyvää mahdollista ammatinvalintaa, eivät kaikki välttämättä halua musiikista ammattia. Osaa laulaa / soittaa omaksi ilokseen, osalle ammatinvalinta voi tulla vuosien saatossa kuin luonnostaan.
Kuitenkin musiikista on tutkitusti myös terveyshyötyjä. Harjoittelu aktivoi aivoalueita ja mielekkään musiikin kuunteleminen tuottaa mielihyvää.
On siis positiivista valitsipa minkä instrumentin tahansa.
Harjoittelu voi ajan mittaan tuoda mielihyvää.
Lopun näkee ajan saatossa.

Koska pidän itsekkin laulamisesta ja musiikista, ajattelin kirjoittaa hieman lisää aiemmin kirjoittamastani aiheesta...


Voi varmaan arvioida, että suurin osa joskus laulajana tai soittajana esiintyneistä, on kokenut jonkinasteista "esiintymisjännitystä", tavalla tai toisella. Tiedän sen itsekkin kokemuksesta. Olipa sitten harrastaja tai jo ammattilainen, saattaa esiintyminen jännittää, enempi tai vähempi. Mutta onko pieni jännitys jopa hyvästä? Kun sitten pääseekin lavalle, saattaa jännitys unohtua tyystin ja keskittyä mahdollisimman hyvään suoritukseen.


Kun katsoo kokeneita muusikoita keikalla, näyttävät he hyvinkin rennoilta. Kokemus tuo varmuutta. Esiintyminen on taito, jota voi harjoitella.


Joskus stressi voi kuitenkin yltyä niin suureksi, että voi siitä olla jopa terveydellistä haittaa. Silloin kannattaa miettiä mitä asialle voisi tehdä.


Sitä mitä lavalla tekee voi hioa vaikka loputtomiin, mutta voi melkeinpä sanoa, että esiintymään oppii vain esiintymällä. Oikotietä ei ole.

Olen käynyt jonkin verran esiintymässä paikallisissa karaokeravintoloissa Joensuussa, ja olen ihan tyytyväinen siihen että täältä löytyy niinkin monta paikkaa missä voi laulaa karaokea. :)

Tarkoituksenani onkin esiintyä aktiivisesti lähiaikoina kierrellen eri baareja. Varmaan tässä jonkin ajan sisällä alankin etsimään taas uutta bändiä, kun aikaa löytyy ja tulee lisää esiintymiskokemusta.