IRC-Galleria

Olen taas wowittanut itseni lähes hengiltä. Joku tolkku nyt hyvänen aika pitää saada tuohonkin. Tosin todennäköisesti wowittaisin tälläkin hetkellä, ellei olisi keskiviikko.

WoW-päivitys siis tähän väliin: (sen jälkeen siirrymme kiinnostavampiin asioihin)
Marinian, joka oli guest passin käytettyäni tasolla 13, on nykyään 52. Leveli juuri tänä iltana, olen ihan hyvin saanut pelailtua täyteen parin kuukauden wowivajetta. Hyviä mittapuita ovat Korkvitsin sisarukset, joista kaksi nuorimmaista ovat myöskin 52 kumpikin. Loppu häämöttää.
Mererid, ihka ensimmäinen vielä olemassaoleva hahmoni, on 20 tasoa alempana eli 32. Maagit ovat järjettömän hyviä pelattavia, mutta jokainen hahmoluokka täytyy ajaa sisään ennen kuin niillä varsinaisesti innostuu pelaamaan. Mere on siis enemmän tai vähemmän tauolla.
Sitten on kimppu pienempiä; Nattföddiä en ole edelleenkään saanut tasoa 28 ylemmäksi, en vain ole jaksanut, Lunephelielin pelasin 25:lle, nyt on taas rauhoittuma. Molemmat ovat tonttuja, em. huntti ja jälkimmäinen druidi. Warlockillani olen myös innostunut pelailemaan, oli vielä toissailtana 16 ja nyt 19. Kyseessä on ompelijamestari, jota olen iät ja ajat kituuttanut tasolla 16 ja kärsinyt jumineesta tailoringista, paremman se kun saa vasta kahdellakymmenellä. No, yksi taso vielä. Inspiraation sillä grindaamiseen sain, kun pankki täyttyi kaikesta siitä silkistä, mageweavesta ja runeclothista, mitä olen Marilla lokille lähettänyt.

Ja sitten päivän muihin uutisaiheisiin.

Olen taas tassuttanut ulkona keskellä yötä. Olin taas ihan humalassa luonnon takia niin kuin aina siellä käppäillessäni. Ne kävelyreissut aiheuttavat psyykkisiä orgasmeja mielelleni. Tuoksu on mahtava, aurinko paistaa matalalta (päivisin moisista kävelyistä ei tulisi mitään, aurinko käristäisi silmät päähäni), linnut laulavat kaikessa hurmiossaan ja hyttynen inisee korvassa. Melkein hyppäsin jorpakkoon siinä sekavuudessani, mutta tylsä, rationaalinen minäni muistutti, että todellisuudessa olen ajatteleva, suhteellisen älykäs olento, jolla on muutakin tekemistä kuin hukuttautua Torniojokeen. Tyydyin siis vain loiskuttelemaan vettä kädelläni.

Huomasin myös laiminlyöneeni asioita ankarasti. Niin käy, kun antaa videopelille pikkusormen. Asiat, jotka olin aloittanut ennen lomaa, jäivät puolitiehen. Oikeastaan kesälomalla ei saisi tehdä mitään, ei ainakaan minun. Olen käynyt niin monta puhditonta talvea läpi, ettei enää yhtään saisi tulla. Järkevintä siis kenties olisi ladata akut yliteholle kesällä ja käyttää voimavarat hissunkissun kouluvuotta pitkin. Toisaalta äärimmäinen lusmuaminen nostaa kynnystä ryhtyä töihin. Mutta olen huomannut, että jos asioihin alkaa valmistautua kyllin ajoissa, muutos sulautuu helpommin osaksi arkipäivää. Kenties olisikin parasta ottaa kesä rennosti, mutta ottaa todellisuus huomioon riittävän aikaisin, jottei se tulisi yllätyksenä.

Tällä hetkellä siis pitäisi:
- pitää enemmän yhteyksiä kavereiden kanssa, muidenkin kuin wowittajien
- hoitaa autokoulu kunnialla loppuun
- hoitaa se koiranhankinta
- pitää välit yli-inhimilliseen
- lukea (muutakin kuin Aku Ankkaa)
- ehkäpä vähentää pelaamista, kenties mennä Ouluun viikoksi toteamaan elämän sisältävän muutakin
- unohtaa mielen ristiriidat

Ehkäpä muistankin tekemislistani. Kyllä muistan, koska olen itseni kaverilistalla, ja kun seuraavan kerran tulen Galleriaan, tämä merkintä on etusivulla muistutuksena.