IRC-Galleria

Aleksei on kumma kissa. Se on maailman ihanin, ihmisystävällisin ja sopeutuvaisin olento, mutta kukaan ei halua sitä. Siis aikuisten oikeasti.

Hankin sen marras-joulukuussa toisen kissani Natalian seuraksi perheestä, joka halusi luopua siitä ajanpuutteen vuoksi. Näillä oli Allun lisäksi kaksi koiraa sekä vauva tuloillaan, siispä kissa päätettiin antaa pois tämän tarvitessa paljon huomiota.
Alku näytti hyvältä. Allun nökötettyä ensimmäiset kaksi vuorokautta komerossa piilossa se alkoi osoittaa elonmerkkejä ja kissat tutustuivat toisiinsa. Pian ne kuitenkin alkoivat nahistella, suorastaan tapella. Poika ajatti kämppistään pitkin asuntoa ja kiskoi karvoja tämän turkista. Tasha juoksi pakoon, huusi ja "jäi kiinni", kiista päättyi niiden tapeltua jonkin aikaa kynsin hampain. Samalla kaavalla etenevät niiden leikit edelleen.

Päätin ottaa riitelyyn aikalisän ja erottaa ne toisistaan, vein Allun siis vanhempieni luokse Tornioon ja jätin Tashan Ouluun. Sillä tavalla ne ovat pärjänneet. Nyt hiihtolomalla olen niiden kummankin kanssa Torniossa, tappeleminen jatkuu entiseen malliin. Hista, vanhempieni shetlanninlammaskoira, yrittää hellyyttävästi mennä niiden väliin ja lopettaa tappelemisen. Onnistuu se toisinaan.
Eihän siinä muutoin mitään ole. Hengaavat kumpikin omilla tahoillaan, Allu Torniossa ja Tasha Oulussa. Se vain, että muilla palaa pinna.

Allulla on nimittäin joitakin tapoja. Se mielellään nukkuu vaatekaapissa. Ei, ei se pissi sinne. Se vain saattaa epähuomiossa lähtiessään vetää vaatepinoja mukanaan. Se kuulemma rasittaa isäntää. Lisäksi se raapii tapetteja venytellessään seinää vasten. Huoneeni tapetit ovat kohtalaisen uudet, noin vuoden vanhat. Äidillä palaa hermo.
Koska kissa nyt sattuu olemaan vähän huolimaton, se pitäisi heidän mielestään mm. kiikuttaa löytöeläinkotiin, nukuttaa, antaa henkilölle a tai b, jne. Voisinkin antaa sen pois, jos tietäisin sen saavan hyvän ja tutun kodin, jotta voisin käydä katsomassa sitä ja olisin varma huolenpidosta. Masentaa, koska tämäkin on Allulle kolmas tai neljäs koti. Kyllähän se sopeutuisi mihin tahansa, mutta kuinka varma voi olla siitä, ettei se taas jatkaisi aina vain uudesta kodista toiseen?

Herttaiselle ja ihanalle kissalle vain pitäisi olla joku, joka hyväksyisi sen sellaisenaan kuin on ja antaisi sille kaiken anteeksi. Itse ehkä siihen pystyisin, jos vain se tulisi paremmin toimeen Tashan kanssa.