Nyt ei varmaan haittaisi vaikka kiskoisi itsensä kiikkuun, sen verran persiilleen menee. Kaikki, mitä huolella on yrittänyt rakentaa, hajoaa kuin Jokisen eväät.
Esimerkki: Just saatiin rumpali ja sitten basisti sanoutuu projektista irti. Ei hele. Mutta jos tänä iltana en itseäni kattoparruun ripusta, en anna sen sortuakaan vaikka kuinka ois joku vitun abiturientti, jolla ei ole aikaa tehdä mitään (sillä mitä muutakaan niillä nyt on kuin aikaa?).
Pitäisi olla joku nyrkkeilysäkin tapainen, tekisi mieli purkaa aggressiota. Ja vaikka sitä angstiakin.
Päätä särkee. Mutta pitää jaksaa. Ja mennä. Requiem aeternam kutsuu.