Niko pieni ikkunastaan ulos tuijottaa
niin mustaa mustempi on aattoyö nyt
ei taivaan hämärästä leiju hiutalettakaan
on Niko suklaalevyn suruun syönyt
ei lumiukkoa, ei lumilyhtyä
on tänä vuonna turha lumisotaan ryhtyä
”voi, kuinka ilman lunta pääsee aitoon tunnelmaan
ei uskois, ett’ on joulunkello lyönyt”
Apeana Niko painuu olohuoneeseen
mis’ isä joulusiivouksesta laistaa
herkullinen tuoksu nenään hiipii hiljalleen
taas äiti jotain keittiössä paistaa
käy Niko äidin luo ja vienon hymyn suo
ja äiti tälle höyryävän glögikupin tuo
”saa tunnelman, jos tekee sen, ja minähän sen teen”
hän tuumii, sitten kupistansa maistaa
Aattoaamu valjennut on takaa hämärän
käy Niko pukemaan jo joulukuusta
maata valkeaa hän kaipaa yhä vähemmän
kun joulun lämpö hohkaa kuusipuusta
”vähät radiosta, vähät telkasta,
vähät luistimista, suksista ja kelkasta
saa joulun sydämestä, nyt sen vihdoin ymmärrän
pääsekään sinne ei portista muusta”
(Trubamollin kynästä 21.-22.12.2007)
Uusimmat blogimerkinnät
- En usko 26.05.
- Lahden Sibeliustalo 13.3.2010... 08.03.
- Costello Hautamäki Elimäen Alppiruususs... 30.01.
- Tuhat sanaa 24.01.
- Tää ukko on omaa luokkaansa! 21.01.
- Kun hymyilet minulle 13.01.
- Tunnetko tarvetta 12.01.
- Epäluuloiset silmäsi 12.01.
- Suu täynnä sanoja 11.01.
- Pate Mustajärvi: Mitä tää kaikki on? 01.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (10)
- ▶ 2009 (25)
-
▼
2008 (26)
- ▶ joulukuu 2008 (6)
- ▶ marraskuu 2008 (5)
- ▶ lokakuu 2008 (2)
- ▶ syyskuu 2008 (13)