Kuolee
ei kuole
kuolee
ei kuole
kuolee
ei kuole
kuolee
ei kuole
En osaa päättää, eikä osaa kehonikaan.
Siinä nuijalle töitä.
Enemmän hulluutta, vähemmän makuja.
Minä kuollut?
En, mutten elossakaan.
Elävä kuollut siis olen ma.
Ei tuntoa, ei hengitystä ja pulssi vain nimellisesti.
Vihainenko?
No ei sen enempää kuin vääryyttään murhattu.
Iloinenko?
Kuin äiti rikkinäisestä essusta.
Rakastunut?
Ei suotta, eikä toivoakaan.
Surullinen?
Enemmän kuin arvaatkaan.
Apatia on nimesi ystävä hyvä.
Ja tyhjä mielesi pimeä ja syvä.
Vaan nyt
toinen näytös
murtuneelle
jo eri käytös
Sinua syytän
vaan anteeksi saat.
Enhän onnettomuutta sulle toivo
vaan onnea itselleni samaa
Jos minusta veitkin jotain
sen varmasti ansaitsit.
Mutta hulluksi teit.
Iloni minulta veit.
One minua kolme
ehkäpä neljä muille jaettavaksi
vaan lopulta yksin jaettavaksi
jää tämäkin taksi.
Ja jos en kohta päästä päätäni päiviltään
se tunkkaiseksi käypi.
Siis pyssyn varteen!
Keihäät tanaan!
Ajetaan elo tästä kehosta, sielusta manaan.