Näinpä pitkästä aikaa rauhaisan unen.
Olin jonkin keskiaikaisen maan rakastettu ja pidetty kuningas.
Maassa oli kaikki hyvin, rikollisuus oli nollassa ja valtion talous kukoisti.
Kaikki oli niin pahuksen hyvin, yhtä asiaa lukuun ottamatta.
Minun kuninkaallinen ylhäisyyteni ei ikinä onnistunut pystyttämään telttaansa oikein retkeillessään.
Se oli koko valtuuston ja myös kansan murheen aihe
ja sitä koitettiin korjata monin tavoin, mm. käsityöläiset esittelivät erilaisia telttamalleja.
Mikään ei vain auttanut.
Se oli hauska uni, sain polttaa piippua ja näyttää tympiintyneeltä ja trampata tuon olemuksen kanssa
juhlasalia edes takaisin miettiliäänä ja ärtyisenä.