IRC-Galleria

Koskaan eivät ole nuo itämaan hipit yllättäneet tempauksillaan, mutta heidän järjenjuoksunsa Phantasy Star 3:sta tehdessä oli ainakin käsikirjoittajan kohdalla kovin apaattinen.

Päähenkilönä toimiva prinssi mikä-lie-miehiään on menossa naimisiin, mutta kesken seremonian jokin demoni-mikä-lie varastaa morsiammen.

Ei siinä mitään, mutta tietysti loogisinta tämän jälkeen on paiskata prinssi tyrmään kuninkaan (siis prinssin isän) toimesta.

"I'll get Maia back, I swear!"
"No! You belong to the dungeon for now."

Kiitti letuista.

Jyväskylässä on paljon englantia puhuvia.
Mm. kaksi tuli kysymään missä on lähin irkkupub.
En tiennyt, yllättäen.

Omenahotelli oli tapansa mukaan kuin huumeluola ja ovella mukavat "tytöt"
kysyivät "ostaisinko" kenties.
Ei mitään hajua mitä kauppasivat, kello oli 11 ja halusin vain sinne hiton huoneeseen.

Olen kipeä.
Päässä viiraa.
Ja minut on tuomittu läheisriippuvaiseksi.
Olen epäkelpo, epäonnistunut, sekasikiö ja häpeäksi isälleni.

Damn you.

Nyt minullakin on tavoite.

Aion romuttaa jokaikisen terapiamallin, jota minulle tarjotaan.

En gardé!

on hemmetin vaikeaa kun onnistuu joka päivä nukkumaan klo: 13-14.
Sen vastaanotto päättyy jo klo:15.15 :(

Ja ei kun monitoimilaitetta ostelemaan!

Onko tämä hulluutta?
Niin makeankirpeä tunne.
Poltto ja ahdistus.

Ei ahdistus, vaan toivo?

Joka yö ajatukseni harhailevat takaisin sinuun.
Joka yö herään unistani.

Ei, ehkäpä se on valhetta.
Niin juuri, valhe se on.
Typerää taikauskoa.

Toivoa epävarmasta.

Tai kuka tietää... toivoa epätodennäköisestä?

Hulluutta!
Typeryyttä.
Se ei sovi minulle.
Silti sitä janoan.

Jotain niin minun tapaistani!

Tosiaan eilen ostin pääsykoekirjat.

En tiedä oliko se opo vai kuka joka sai minut uskomaan vakaasti, että aikaisintaan pääsykokeet
ovat vasta kesäkuussa.
Onneksi tarkistin tänään tarkemmat päivämäärät.

Huomenna Tampereelle.

Hienoa! :D

Heräsin eilen huomaamaan, että nyt minusta on tullut se ärsyttävä kolmas pyörä.
Tyyppi, jolla ei ole tyttöystävää.

Minusta on tullut se, joka on aina mukana, mutta kenen kanssa harvempi kiinnostuu juttelemaan.

Pitäisi saada unta. mutta ei pysty...
ei pysty
ei pysty
ei pysty
ei pysty
ei pysty
ei pysty
ei pysty
ei pysty
ei pysty
ei pysty

Mikä minua riivaa?
Mikä on tämä kipu, joka kalvaa minua?
Ja on kalvanut jo pitkään.

Mistä tämä vihaisuus tulee?
Miksi pidän siitä?
Miksi se on niin hulluksi ajava?

Miksi suren?
En edes itse ymmärrä, kuinka paljon olen menettänyt.
Tai olenko edes menettänyt mitään?

Mitä on tämä sarkasmi?
Paha, joka maistuu suullani päivittäin.
Enkö näe maailmaa sen parempana?

Miksi kaipaan?
Takerrun ja elän hetkissä, päästämättä irti.
Pääsemättä yli.


Räjähdän, sillä tämä yksinäisyys, kun ei ole toista ihmistä, joka haluaa samaa kuin minä,
on pahempaa tajuta kuin kokea.
Jolle riittää kosketus.
Lämpö ja turva.

Kun emme tarvitse muuta, kuin toistemme hymyt.



Eikö sinua ole olemassakaan.
Elämäni menee hukkaan.
Haluan rakastaa nyt, en huomenna.

"No no no, I'm going mad! Lunatic. And right now..."

Pää hajoaa.
Sielu hajoaa.
Keho hajoaa.

Tapan teidät kaikki.

Truu_Seitan