IRC-Galleria

Päiväni valuvat hukkaan.
En tee mitään, sillä mikään ei tunnu kovin mielekkäältä.
Makoilen vaan, enkä edes nauti olostani näin.

Olisi edes töitä, niin voisi leikkiä rutiinia.

Mutta ei.

Kuolinpa sitten ahdistukseen tai tylsyyteen.

Jotkut teistä, pyh, suurin osa, ei tunnu tajuavan, että elämä päättyy.
Ja se päättyy nopeasti.

10 vuotta on hetki, ei sen enempää.
Parhaimmassa tapauksessa elämäsi on n. 8 hetkeä, joista 2 menee kouluttautumiseen
ja 4 viimeistä olemuksesi huononee ja tulee yhä vähemmän muille mieluisammaksi tai
heille kelpaavaksi.

Te kuolette pian.
Miksi siis paasaatte, että täytyy olla kärsivällisyyttä odottaa?

Elämä loppu, kun kasvaminen loppuu.
Aikaa on siis vähän...

Voisiko joku antaa pienelle elämälleni merkityksen, kiitos?
Päiväni menevät hukkaan lojuessa, tekemättä mitään.

Töitä ei löydy ja aika matelee harmaana, sillä tekemistä ei ole.

Pelasta minut.

Koskaan eivät ole nuo itämaan hipit yllättäneet tempauksillaan, mutta heidän järjenjuoksunsa Phantasy Star 3:sta tehdessä oli ainakin käsikirjoittajan kohdalla kovin apaattinen.

Päähenkilönä toimiva prinssi mikä-lie-miehiään on menossa naimisiin, mutta kesken seremonian jokin demoni-mikä-lie varastaa morsiammen.

Ei siinä mitään, mutta tietysti loogisinta tämän jälkeen on paiskata prinssi tyrmään kuninkaan (siis prinssin isän) toimesta.

"I'll get Maia back, I swear!"
"No! You belong to the dungeon for now."

Kiitti letuista.

Jyväskylässä on paljon englantia puhuvia.
Mm. kaksi tuli kysymään missä on lähin irkkupub.
En tiennyt, yllättäen.

Omenahotelli oli tapansa mukaan kuin huumeluola ja ovella mukavat "tytöt"
kysyivät "ostaisinko" kenties.
Ei mitään hajua mitä kauppasivat, kello oli 11 ja halusin vain sinne hiton huoneeseen.

Olen kipeä.
Päässä viiraa.
Ja minut on tuomittu läheisriippuvaiseksi.
Olen epäkelpo, epäonnistunut, sekasikiö ja häpeäksi isälleni.

Damn you.

Nyt minullakin on tavoite.

Aion romuttaa jokaikisen terapiamallin, jota minulle tarjotaan.

En gardé!

on hemmetin vaikeaa kun onnistuu joka päivä nukkumaan klo: 13-14.
Sen vastaanotto päättyy jo klo:15.15 :(

Ja ei kun monitoimilaitetta ostelemaan!

Onko tämä hulluutta?
Niin makeankirpeä tunne.
Poltto ja ahdistus.

Ei ahdistus, vaan toivo?

Joka yö ajatukseni harhailevat takaisin sinuun.
Joka yö herään unistani.

Ei, ehkäpä se on valhetta.
Niin juuri, valhe se on.
Typerää taikauskoa.

Toivoa epävarmasta.

Tai kuka tietää... toivoa epätodennäköisestä?

Hulluutta!
Typeryyttä.
Se ei sovi minulle.
Silti sitä janoan.

Jotain niin minun tapaistani!

Tosiaan eilen ostin pääsykoekirjat.

En tiedä oliko se opo vai kuka joka sai minut uskomaan vakaasti, että aikaisintaan pääsykokeet
ovat vasta kesäkuussa.
Onneksi tarkistin tänään tarkemmat päivämäärät.

Huomenna Tampereelle.

Hienoa! :D