IRC-Galleria

Nyt kun heräsin uusista painajaisistani kävin jossakin unen ja todellisuuden rajamailla.

Meitä oli kaksi.
Minä ja minä.
Luolassa vesiputouksen takana.

Istuin itseni vieressä, kukin omalla kivellämme.
Kunnes se, jota minä en elänyt nousi ja käveli putoukselle.
Ja hajosi pisaroiksi astuessaan putouksen läpi.

Olin yllättävän yksin siinä humussa. Pisaroiden tippuessa ja aiheuttaessa kaiun.

Sitten minusta irtosi itseni kuvajainen ja se löi ilmaa vihaisesti ja haihtui ilmaan lyöntinsä voimasta.

Kynteni alkoivat vuotaa verta, ja muodostettuaan lammikon eteeni, siitä nousi hahmo.
Hahmo oli juovuksissa ja sen tukka oli veressä.
Se otti seinästä tukea ja syttyi ilmiliekkeihin.
Lopulta hahmo räjähti järisyttäen seinämiä.

Kivilattia pehmeni nopeasti ja upposin hellästi sen läpi.
Kaikki oli pimeää.

Välähdys.
Kaikki muuttui valkoiseksi.

Pelkkää huutoa.
Ilman hengenvetoa.

Parkaisuja ja kirkumista.

Kaikki sumeni.
Olin taas kivellä istumassa.
Tällä kertaa isäni istui toisella kivellä.
Hän hymyili ja sanoi:

"Kuollut kuin isänsäkin."

Tarhan täti haastatteli
"No Niko mikäs sinusta tulee isona?"

"Mureke!"

Lisään sarjisblogiin kunhan kerkeän...

Vaan saanko unta?
En.

Painajaisia.
Hirveitä painajaisia.

Ahdistusko on loppuelämäni suunnanantaja?


Mitä pahaa tein ansaitakseni tämän...?

Päiväni valuvat hukkaan.
En tee mitään, sillä mikään ei tunnu kovin mielekkäältä.
Makoilen vaan, enkä edes nauti olostani näin.

Olisi edes töitä, niin voisi leikkiä rutiinia.

Mutta ei.

Kuolinpa sitten ahdistukseen tai tylsyyteen.

Jotkut teistä, pyh, suurin osa, ei tunnu tajuavan, että elämä päättyy.
Ja se päättyy nopeasti.

10 vuotta on hetki, ei sen enempää.
Parhaimmassa tapauksessa elämäsi on n. 8 hetkeä, joista 2 menee kouluttautumiseen
ja 4 viimeistä olemuksesi huononee ja tulee yhä vähemmän muille mieluisammaksi tai
heille kelpaavaksi.

Te kuolette pian.
Miksi siis paasaatte, että täytyy olla kärsivällisyyttä odottaa?

Elämä loppu, kun kasvaminen loppuu.
Aikaa on siis vähän...

Voisiko joku antaa pienelle elämälleni merkityksen, kiitos?
Päiväni menevät hukkaan lojuessa, tekemättä mitään.

Töitä ei löydy ja aika matelee harmaana, sillä tekemistä ei ole.

Pelasta minut.

Koskaan eivät ole nuo itämaan hipit yllättäneet tempauksillaan, mutta heidän järjenjuoksunsa Phantasy Star 3:sta tehdessä oli ainakin käsikirjoittajan kohdalla kovin apaattinen.

Päähenkilönä toimiva prinssi mikä-lie-miehiään on menossa naimisiin, mutta kesken seremonian jokin demoni-mikä-lie varastaa morsiammen.

Ei siinä mitään, mutta tietysti loogisinta tämän jälkeen on paiskata prinssi tyrmään kuninkaan (siis prinssin isän) toimesta.

"I'll get Maia back, I swear!"
"No! You belong to the dungeon for now."

Kiitti letuista.

Jyväskylässä on paljon englantia puhuvia.
Mm. kaksi tuli kysymään missä on lähin irkkupub.
En tiennyt, yllättäen.

Omenahotelli oli tapansa mukaan kuin huumeluola ja ovella mukavat "tytöt"
kysyivät "ostaisinko" kenties.
Ei mitään hajua mitä kauppasivat, kello oli 11 ja halusin vain sinne hiton huoneeseen.

Olen kipeä.
Päässä viiraa.
Ja minut on tuomittu läheisriippuvaiseksi.
Olen epäkelpo, epäonnistunut, sekasikiö ja häpeäksi isälleni.

Damn you.