IRC-Galleria

Enkö herääkin huomenna niinkuin eilen?

Viddu...

Nörttien keskuudessa kunnioitusta ei voi saada keskinäisen luottamuksen luomisella.
Sitä ei myöskään voi saada kehumalla toisen taitoa, koska tällöin vain korostaa omia puutteitaan.
Ainut tapa saada kunnioitusta on haukkua toisia minkä kerkeää ja julistaa
muiden typeryyttä koko ajan.
Voi isät, voi äidit, voi maailma ja voi yhteiskunta
mitä olettekaan tänne synnyttäneet.

Totisesti, vain pelkkä digitalisoitunut versio luolamiehestä.

Ulkona salamoi
Netin egoilu kyllästyttää

Menen takapihan pellolle nauttimaan ukkoskelistä.

Voin muuten todeta, että viimeisin pakomielteeni ajaa minut vielä hautaan.

Alucard Fahrenheit Tepes:n piirtäminen nimittäin ei ole mitään kivaa, varsinkaan kun kyseessä ovat renessanssiaikaiset vaatteet, hankala asento ja mangatyyli.

Menenkin tästä tappamaan itseni

---

>

Ja miksi ihmeessä aina kun menen läheiseen S-Markettiin siellä soi Robbie Williamsin Feel...?

Siitä asti kun kävin aamulla lenkillä ja näin erään ikämiehen 80-luvun pinkissä tuulipuvussa
minulla on pyörinyt päässäni Marco Bjuströmin "nami nami" -kommentti päässä!

AGH!

sadasdasdasdasd

Tarvitsen vastinekappaleeni.

Vastineen, joka joko lyö minut tai minä hänet.
Eikä siltikään välillämme olisi vihaa, vaan rakkautta.

Vain pahin vihollisesi, se joka edustaa kaikkea sitä, mitä sinä et ole ja vice versa.
Vain se voi tehdä sinut täydelliseksi.
Se hetki, kun kohtatte ja jo pelkkä olemuksenne sotii toisiaan vastaan.

Siinä on tasapaino.
Siinä on se hetki, kun olet onnellisimmillasi.


Täytyy kuolla, että saa rauhan.

Mistä kaikesta luovummekaan saavuttaaksemme jotakin meille tärkeää.
Mistä sinä luopuisit ja minkä saavuttaaksesi?

Näinpä pitkästä aikaa rauhaisan unen.
Olin jonkin keskiaikaisen maan rakastettu ja pidetty kuningas.
Maassa oli kaikki hyvin, rikollisuus oli nollassa ja valtion talous kukoisti.
Kaikki oli niin pahuksen hyvin, yhtä asiaa lukuun ottamatta.

Minun kuninkaallinen ylhäisyyteni ei ikinä onnistunut pystyttämään telttaansa oikein retkeillessään.
Se oli koko valtuuston ja myös kansan murheen aihe
ja sitä koitettiin korjata monin tavoin, mm. käsityöläiset esittelivät erilaisia telttamalleja.

Mikään ei vain auttanut.

Se oli hauska uni, sain polttaa piippua ja näyttää tympiintyneeltä ja trampata tuon olemuksen kanssa
juhlasalia edes takaisin miettiliäänä ja ärtyisenä.