IRC-Galleria

Pienimuotoinen seikkailuhan tästäkin iltapuhteista sitten kehkeytyi. Oltiin kollegan kans vetämässä viimeisen päälle asiallista känkkyä naamaan Ivo a Trasteveressa, erittäin mielekkäässä raflassa Trasteveren kaupunginosassa. Noh, settiin kuului salsicciapizzan lisäksi litran kokoiset kaljatuopit, joiden jälkeen me edettiin vielä San Calistoon (eikä Callistoon, kuten olen tainnut aikasemmin väittää) parille kaljalle. Täältä sitten päätettiin jatkaa takaisin Monte Verden kaupunginosaan, jossa kämppämmekin sijaitsee, irkkupubiin nimeltä Finn MacCumhail (nykyään tunnettu yleisesti nimellä Finns go to Hell jostain syystä). Viimeinen etappi jäi saavuttamatta johtuen paikallisista bussikuskeista: eräs linjoista oli lasahtanut Trastevereen juuri meidän pysäkin eteen, eikä kenelläkään ollut tarpeeksi insinöörikoulutusta, että olisivat osanneet laittaa bussin vaihteen vapaalle, löysätä jarrun ja työntää bussin sivuun, että muut olisivat päässeet ohi. Syy on toki osittain myös meidän, ei osattu selittää järkevästi italiaksi ratkaisua bussikuskille, joten siihenhän se sitten jämähti. Siinä vaiheessa kun noin 7 bussia oli jonossa meidän pysäkin edustalla, ilman että yksikään niistä pääsisi liikkeelle, päätettiin päästä Monte Verdeen toisin keinoin. Silloin molempien silmiin osui ratikka, jolla pääsisi suhteellisen lähelle määränpäätämme. Eipä muuta kuin tiukka sprintti ratikkapysäkille, viime hetkellä ratikkaan sisään ja sitten köröteltiinkin lähelle Monte Verdeä, Quattro Ventin juna-aseman viereen.

Tässä vaiheessa reissua nautitut reilu kaksi litraa kaljaa rupes pakottamaan rakossa, ja vaikka kovasti taisteltiin, eihän se auttanut muu kuin antautua pakanallisten himojen vulgaareihin sfääreihin. Toisin sanoen tsekattiin sopivan hämärä puistoalue, ja käytiin laskemassa laulellen vesiä paikallisen floran juurilla. Helpotus oli valtava, ja matka saattoi jatkua. Tässä vaiheessa normaaleilla jampoilla olisi ollut vielä varsin pitkä kävelymatka via Faldalle, mutta mepäs ollaankin arkeologeja ja siten melkein ninjoja: muinainen juoppojen käyttämä salareitti oli tiedossa viime vuoden Roomanseikkailulta, ja pienellä ramppaamisella muurin läheisyydessä havaittiin mystinen muurin varjoihin piiloutuva kuja, jota pitkin käppäilemällä päästiin varsin kätevästi suoraan via Faldalle. Lienee turha mainostaa, että kyseistä kujaa on lähes mahdotonta havaita yöllä, se on sen verran pimennossa muurin varjoissa.

Eli kämpillä ollaan, ja vaikka irkkupubi jäi tällä kertaa väliin, ei yhtään harmita ruveta kohta vetämään unta palloon. Kuten jo kerkesin päivemmällä mainostaa, huomisaamuna tää jannu levyttää pitkään. Öitä itse kullekin,

--RoomaTurri