IRC-Galleria

Totesin tässä, että tänäänhän on monilla ollut vanhojentanssit, ja eilen penkkarit. Muistinpa samalla, että itsehän en lukiossa osallistunut kumpaankaan tapahtumaan. Vanhojentansseista voiton vei maantiedon abikurssi, jonka kävin koska kirjoitin maantiedon lukion kakkosvuoden keväällä. Enkä edes vaivautunut katsomaan oman ikäluokkani vanhojentansseja. Ehkä tämä päätös nykyään vähän kaduttaa, mutta mitäpä siitä parketilla pörräämisestä olisi hyötynyt, minun mielestäni tieto on hyödyllisempää kuin kokemukset, ja vielä hyödyllisempää on tieto sovellettuna käytäntöön. Enkä olisi itse tanssiparia saanut, kun minulle lupautunut partneri jätti lukion kesken toisen vuoden jouluna, juuri ennen tanssikurssin alkua. Sääh

Penkkareihin en osallistunut, koska poliittisesti epäkorrekti asuni kiellettiin kaksi päivää ennen penkkareita. Tarkoituksena oli pukeutua kaverin kanssa terroristeiksi, ja mennä koululle arabeiksi pukeutuneina AK-47 -replikat käsissä, mutta kiitos näiden kouluammuskelijaurpojen, rehtori kielsi, ettei koululle saa tuoda edes aseiden jäljitelmiä. Eikä ollut poliittisesti korrektia pukeutua terroristiksi. Kaveri jaksoi itselleen metsästää uuden puvun kahdessa päivässä, minä en. Kiersin vaan muiden mukana, ja lahjoitin omat karkkini eteenpäin jaettavaksi. Taisinpa viedä makeissäkin opettajienhuoneeseenkin tuhottavaksi.

Abiristeilylle kyllä osallistuin, ja sepä vasta olikin turhimpia kokemuksia tähänastisessa elämässäni. Lähdin matkaan, koska kaveri ei päässytkään lähtemään, ja sain risteilypaikan ostettua hintaan 20€, ja kaveri oli maksanut lipusta 95€ + passi. Minullahan ei passiakaan ollut, mutta eihän sitä nyt HKI-Tallinna -välillä kyselläkään, kun maissakaan en käynyt. Edellisen kerran olin laivalla ollut 6-vuotiaana pappani kanssa, ja lähdin vain huvin vuoksi katselemaan menoa. Absolutistina on kivaa olla laivalla selvinpäin. Tulipa sitten sillä reissulla pelastettua meitä valvonut opettaja, joka oli heikossa hapessa, ja ajautui tappeluun teiniporukan kanssa. Aikani asiaa selvitettyä sain opettajan palautettua omaan hyttiinsä, rupattelin henkilökunnan ja vartijoiden kanssa, ja sain vielä palautettua tämän silmälasitkin, hajonneina tosin. Ehkä sittenkin kannatti olla sillä reissulla mukana. Ärsyttäähän se toki kännistä opettajaa kanniskella pitkin laivaa, mutta tulipa tehtyä päivän hyvä työ samalla. Joskus pitää lähteä merta edemmäs kalaan, kuten sanotaan.

Pitänee varata aika optikolle ja vaihtaa silmälaseja, sillä en näe tekstiä, jota tähän kirjoitan. Ärsyttävää.

Enpä ole pitkään aikaan tänne mitään asiaa kirjoittanutkaan. Ärsyttää tämä avautuminenkin.

Halutaan ostaa paremmat unenlahjat. Tai parempi unirytmi.

Myös esim. 5 tuntia pidempi vuorokausi voisi kiinnostaa. Jos omistat ja olet valmis luovuttamaan minulle vähän vapaa-aikaa, niin ota yhteyttä.

Myös uusi tallentava digiboksi kiinnostaa, kun vanha kyrvähti, ja jäi 220gb leffoja ja sarjoja sisälle. Ihanaa.

Internet - paikka jossa sinäkin voit (yrittää) olla viisas. Huonolla menestyksellä tosin.

Vaalien alla ja vaaleja käydessä olen keskustellut hyvin, hyvin usean ihmisen kanssa asioista ja banaaneista, ja olen todennut sitä, että ne kovimmat huutelijat ja tietämättömimmät idiootit ovat olleet juurikin internetissä. Täällähän kaikki ovat ultimaattisen tasa-arvoisia, joten kuka tahansa saa laukoa mielipiteitensä ja "absoluuttisia totuuksia" rauhassa, faktoista ja perusteluista välittämättä.

Itsellänihän ei ole mitään tarvetta kasvattaa virtuaalista penistäni pidemmäksi saati paksummaksi yrittämällä päteä intterwebissä ja leikkimällä muita fiksumpaa, sillä tosiasiahan on, että minä olen fiksumpi mitä hyvin moni muu. Tämän vuoksi jätän politiikasta kiistelyn internetissä tältä osin sikseen. Minähän en nimenomaan halua olla samaa mieltä kenenkään kanssa. Rakastanhan sentään provosointia.

Parempi mies noista kahdesta silti voitti presidentinvaalit. Onnea Sauli Niinistölle, jos satut tämän lukemaan. Ja jos et, niin onnea silti.

ps. En kannata Kokoomusta.

Meillä on hieno kissa, nimeltään Tassu.



Tassu on pari viime yötä viihtynyt mun huoneessa. Välillä se leikkii, pudottaa mun plektrat ja leikkii niillä, joskus se järsii sähköjohtoja, välillä taas tuhoaa mun ainoaa huoneessa olevaa viherkasvia. Joskus se jopa nukkuu, välillä lattialla, välillä pöydällä, välillä sängyn alla, välillä se jopa kiipeää sänkyynkin nukkumaan. Näin esimerkiksi viimeksi viimeyönä.

Kivaahan se on nukkua, kun puolitoistavuotias möhkäle kollikissa nukkuu pään vieressä. Jossakin vaiheessa yötä sitten heräsin siihen, kun kissa istui mun rinnan päällä. Sytytin valot palamaan, aikomuksena heittää kissa lattialle ja jatkaa unia. Tassulla on vaan yksi hieno piirre, kun se säikähtää, se välillä päästelee melkoisen karmivan hajuisia kaasupurkauksia, eli se ihan piereskelee. Tottahan toki se kissa sitten säikähti, kun valot räpsähti päälle, ja tämän seurauksena se pieraisi suoraan mun kasvoille. Täytyy olla kiitollinen, että siitä tuli vain ilmaa.

Kissa lensi kyllä komeassa kaaressa lattialle. Enpä taida vähään aikaan sitä yöllä huoneeseeni ottaa.

Mahdan mä olla hyvä työntekijä, kun jälleen soitettiin töihin aamuyön vuoroon. Säääh. Hienoa muuttaa jälleen unirytmiä, kun maanantaina oli katsomassa uskomattoman hyvää Dream Theaterin keikkaa Helsingissä, ja sen seurauksena unirytmi on jälleen sitä, että nukkumaan 2:00-3:00 ja hereille joskus, ja huomenna pitäis herätä jälleen klo 3:30.

Ehanaa.

En jummarra tata. Mina muutta vaikka Nigeria kohta.

Jaahans, viime kesän kesätyöpaikan pomo soitti, ja taas pitäis jaksaa huomenna aamulla klo 4:15 töihin, kun porukkaa on sairaslomalla niin paljon. Meitsillähän ei mitään tekemistä oo ennen helmikuuta, niin ainahan työt (=raha) kelpaa.

Mutta mutta, unirytmin kääntäminen noin 24 tunnilla onkin helppoa yhdessä vuorokaudessa. Ihanaa, viime yönäkin menin nukkumaan vasta noin klo 2:00, ja huomenna pitäis herätä noin 3:30 että ehtii töihin. Sääh.

Henkilökohtaisesti voisin käydä lyömässä jokaista, joka linkittää mihin tahansa sen Robinin Frontside Ollien.

Vieläpä kirveen kanssa. Minun mielestäni se olisi vähintäänkin suotavaa rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Ei ole helppoa repiä kaivinkoneen teloja päälle kun kone on melkein kyljellään metsässä.

Eikä ole helppoa saada kaivinkonetta suosta irti, kun kaivinkone painuu suohon ovia myöten.

Ojakin on niin kiero, kuin olisi juosten kustu ja lerputeltu samalla.

Ehkä tämä elämä tästä vielä järjestyy.

Vihdoin, vihdoin, vihdoin ja viimein sain järkättyä harjoittelupaikan itselleni. Kauan siinä kestikin. Kiitos Kreikka, Italia ja Portugali kun horjutatte Euroopan taloutta, aiheutitte laman ja saitte kymmenet suomalaisetkin yritykset aloittamaan YT-neuvottelut, ettei opiskelija löydä harjoittelupaikkaa!

Helmikuun alusta pääsisi kait aloittamaan.

Sitä ennen tässähän onkin vielä vajaa kolme viikkoa aikaa ottaa moottorisaha käteen ja kaataa metsää! I love it.