IRC-Galleria

Mustelmani sateenkaaren väreissä
Kertoo, niinkuin sinä oisit ollut äänessä,
Mut susta ei näy jälkeäkään, paitsi jäljet, jotka minussa.

Tapetissa kädenjäljet tummanpunaiset,
Lattialla veitsenterän palat katkenneet,
Vieressäni muovipussi, johon jäänyt muodot kasvojen.

kertosäe:
Mä ootan sun palaavan,
Mutta tiedän, et se on turhaa,
Joten joudun itse itseäni hakkaamaan.
Mä ootan sun palaavan.
Tää odotus mut murhaa,
Kun joudun itse itseäni hakkaamaan.

Nyt kun kolmetoista päivää on jo takana,
Vuoteessamme vieläkin se sama lakana.
Kunpa voisin palata takaisin aikaan ennen ikävää.

Voisi luulla, ettei kukaan tätä ansaitse,
Et mikä kohtalo jäi sulle, mikä minulle.
Mut niinkuin kaikki muukin täällä, me ei kai voitu olla pysyvää.

kertosäe

kertosäe

Jospa vihdoin voisin tämän leikin lopettaa,
Kaatosateella sut kuoppaasi pudottaa,
Niinpä avaan pakastimen, nostan sinut, alan raahaamaan.


Ihana... ja kaunis. Jotenki mä tykkään näistä masentelukappaleista.