IRC-Galleria

Eli mikäs tässä. Elämä menee oikeestaan aika loistavasti vaikka se samalla on myös hyvin turhauttavaa, ärsyttävää ja ahdistavaa. Mut kai kuuluu asiaan. Tässäpä nyt angstailen elämää, en voi nukkua ku ahdistaa ja pelottaa ja en tiiä. Huomenna koulua ja kuolen. Jess. Oon aina halunnu nukkua päivisin ja valvoo öisin mut jos joku muu on kans tääl nii se ei oo kivaa ku ei voi pitää valoi päällä ja jotenki ny viimeaikoina tää on ahistanu. Jotenki se valon puute ja yksinäisyyden ja pienuuden tunne. Ihan ku olisin pikkumato oottamassa että kohta tulee iso paha pelottava lintu ja syö pois. Ahdistaa olla kämpillä. Tahdon jossainmäärin kotiin.

Ahdistaa myös se että ku mies on taas nii vaikeesti tulkittava. Tai ku siinä on erakon vikaa ja ite oon ihmisriippuvainen. Arrr.

Mutta ei. Kestän mitä on kestettävä koska elämä menee heiluvaa mielenterveyttä lukuunottamatta aika lupaavasti. Tosin ahdistun edelleen turhan helposti ja meinaan kuolla joka pikku asiasta mutta se ny on normaalia. Tosin toisaalta ahdistaa ja pelottaa myös mun ylivilkas mielikuvitus joka onnistuu loihtimaan mun sielun silmien eteen kaikkea kivaa, kuten jotain zombeja taas ovien taa ja silleen. On se nii kivaa ku "näkee" isoja hämähäkkejä kiipimässä seinillä jos vaan vahingossa sattuu ajatukseen hairahtumaan..... iuuu O___O .______.'

Helpa? Mitä mää oikeesti teen näitten kanssa? :o Ahistaa nii hitsisti nää :o Arrrrrrrr... ehkä mun pitäis hankkia aika jostain kivalta ihmiseltä joka kivasti tutkis että onko täällä pääkopassa jotain vinossa ja korjais sen? Ja lahjottais mulle ehkä semmosen ihmisen tänne asumaan et se olis mun kaa 24/7 ja halais ku tarviin ja valvois mun unta ja kattois että en ihan kuole ja pitäis mut ehkä järjissään. Mutta juu.

Muuten menee siis ihan sairaan loistavasti.