"On tavallaan epäjohdonmukaista,että nytkään kirjoitan mitään,sillä ensisijaisesti minä loistin kuulijana. Monet löysivät olkapäästäni nojan, jota vasten vollottaa vaikka rakkauselämänsä kolhuja, ja minä kuuntelin heitä ymmärtäen ja pitkämielisesti. Jos itse avasin suuni, tuntui että kaikki sulkivat välittömästi korvansa. Pyrin pyyhkimään nuo mädättävät ajatkuset mielestäni, sillä luoja tietää mihin ne olisivat minut johdattaneet. Tahdoin ajatella ihmisistä hyvää, ja jos ainoa tapa tehdä se olie vaieta, niin sillä tavalla täytyi olla taivaan suuressa kirjassa kirjoitettuna. Tästä halusta tulla hiljaiseksi hyväntekijäksi muodostui elämäni punainen lanka."