IRC-Galleria

UNORIGINAL

UNORIGINAL

» I'll fight until the war is over.

oisko vuodatus?Sunnuntai 26.07.2009 04:44

joo oisko semi vitutus nyt pääl.
mua oikeesti nyt vaan ärsyttää nii paljo miten ihmiset kohtelee mua.
ekaks ollaa just sellasii "omfgjohannaootniiparasenhaluumenettääsuaikinä" ymsyms ja aina lankeen siihe paskaan. sit mulle aletaan vuodattaa paskaa ja elämäntarinoita ja mä kuuntelen AINA mielelläni ja yritän parhaani mukaan auttaa- ei siin mitää. Mut sit ku se muuttuu sellaseks et mua ei käytetä ku hyväks siin mieles, et "ekaks kerrotaan johannalle ongelmistamme sitten oletetaan, ETTÄ johanna auttaa. No, johannahan AUTTAA. Kun johanna on saanut meidät takaisin raiteillemme, unohdetaan hänet kokonaan". Tällast oon joutunu nyt kestää jokune vuos.

Näiden vuosien mittaan mitä oon auttanu ihmisii, mulle on ittelleni tullu myös vakava masennus.
Itsemurhaa ollaan ajateltu, ja omaa vahinkoakin on tullut tehtyä, mm. mursin oman käteni + kaksi sormea. Nyt ajatellaan jopa, et mul ois Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Et joo, kiitti vitusti hei teille kaikille mitä ootte aiheuttanu mulle. Tätä samaa kaavaa on jatkunu nyt aaaaika kauan.

Ihmiset olettaa, et mulle voidaan tulla kertoo kaikki huolet ja et mä järkkään kaiken kuntoon.
Okei myönnetään, nyt lähiaikoina oon tutustunu uusiin ihmisiin jotka on tukenu mua tosi hyvin, mut sit taas ku mä yritän auttaa mut joko työnnetään pois tai sit taas mitä oon nyt hokenu täs, on oletettu et oon joku räsynukke ja et autan ja sit mut voi heivaa veke. Eli osottautu taas et nää ei halunnu olla mun frendei vaa ku sen takii et auttaisin niit.

En voi oikeesti muuta sanoo ku et mul on nyt menny oikeesti luottamus ihmisiin totaalisesti ja täl hetkel kelaan et te kaikki ootte kasaa paskaa.

Älkää olettako et mä oon se henkilö jolle voi aina tulla puhumaan ku mult joko halutaan jotai. Kyllä, olen ollut liian kiltti ihminen enkä itekkää tiedä mun omia rajoja, mut oikeesti hei, oon 16? en oo mikää psykologi.

Painukaa vittuun mun elämästä ellei teil oo jotai hyvää tarjottavana mun elämään. Kiitos ei, en haluu enää teijän paskoi mun niskaan. Älkää olettako et te voitte olla hetken sillee "omfg oot nii tärkee mulle, en koskaa haluu menettää sua" ja sit ku oon auttanu teijät jaloillenne nii sit vaa unohatte mut.

täl hetkel mul ei oo ku 2 ihmistä joihin voin luottaa sydämmeni pohjasta ja oon kiitollinen siitä. luulin et mul ois pari muuta henkilöä, mut osottautu et ne kohtelee mua ku mitäki paskaa. kiitti vitusti.

ei muuta.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.