IRC-Galleria

Poni sitten lopetettiin lauantai-iltana. Oli jo hämärää ja kaikki hevoset oli jo otettu sisälle, kun lopettaja tuli. Talutettiin poni tallin taakse missä oli valot, ja sidottiin lyhyeen naruun. Ensin se ihmeissään käänteli päätään aika paljon, Sonja lähti hakemaan heinätukkoa jos se syödessään seisoisi paremmin paikallaan, ja heti kun Sonja oli mennyt nurkan taakse, nappaisi lopettaja pulttipyssyllä. Poni kaatui samantien, tilanne oli hyvin nopeasti ja "siististi" ohi, ei varmasti ponikaan ehtinyt tajuta yhtään mitään.

Yllättävän helpolla itsekin tilanteesta selvisi, vaikka kyllähän tuo piti loppuillan hiljaisena... Ehkä se hämäryys auttoi kun ei itsekään niin tarkasti nähnyt, päivänvalossa olisi varmaan ollut vaikeampaa.

Lopettaja sanoi jälkeenpäin, että hän ei mielellään lähde hevosia lopettamaan, kun tulee itsellekin niin paha mieli kun ne usein ovat niin rakkaita omistajilleen ja tytöt itkevät. Varmasti oli meidänkin kanssa siihen varautunut, epäili varmaan Sonjaa enemmän kun heti nipsaisi kun Sonja meni pois näkyvistä.

On se silti aika rankkaa päättää tuolla lailla toisen elämästä, mutta kyllä se vain parasta oli, oli poni niin kipeä ja liikkui vaikeasti. Olihan sillä jo pitkä elämä takana, ja varmasti oli paljon töitä tehnyt ikänsä aikana.

---

russponitamma Lulu II, syntynyt maaliskuussa -80, lopetettu vanhuudenvaivojen vuoksi 17.12.2005 (melkein 26 vuoden iässä). <http://www.sukuposti.net/sukutietokanta.php?Numero=94770&gt;

---

Sunnuntaina Elina tuli kaveriksi, ja juoksutettiin ensin pikkuoria (oli muuten hyvin jäykkä myötäpäivään juoksuttaessa, pitää juoksuttaa useammin!) ja sen jälkeen ratsastettiin sillä, toista kertaa sen elämässä. Ensin taluttelin sitä kaverina liinassa, mutta jo parin minuutin päästä uskalsin päästää irti. Ja ihan moitteettahan se meni, miten voikaan hevoselle olla kaikki "peace of cake" :). Kun "Dyyniläiset" tulivat hakemaan Mariaa lenkille, mentiin pois edestä takapellon kentälle. Siellä tehtiin voltteja, peruutettiinkin (ja sekin sujui ihan itsestään) ja kokeiltiin sitä raviakin. Tosin ensin se ei ymmärtänyt mistä on kyse, mutta lopulta lähti juoksemaan, nappasi samantien rauhalliselle, rennolle, nätille pikku laukalle. Laukkasi pitkän sivun, pudotti raville ja ravasi ihan rauhassa ja nätisti. Uudella nostolla ei enää yrittänyt laukata vaan ravaili rennosti menemään. On se niin mahtava otus!!! Jätkällä ratsastetaan vasta toista kertaa elämässään ja se käyttäytyy kuin ikänsä olisi ollut ratsuna. Kävin itsekin selässä pari kierrosta köpyttelemässä, vietiin se sitten lopuksi tervehtimään Konstaa aidan yli. Niitä pitäisi kokeilla joku päivä samaan tarhaan, kun tuntuvat tulevan niin hyvin juttuun.

Seuraavaksi ratsastettiin Konstalla, äiti oli myös tullut tallille, ei aikonut ensin ratsastaa itse ollenkaan vaan intoutuipa kuitenkin hakemaan Japenkin mukaan. Konstaa piti muka kesyttää, mutta se toimi aivan hyvin, mitä nyt pieniä ponimaisia temppuiluita lukuunottamatta. Aivan hyvin voi ottaa talutustunnille mukaan. Oli ponillakin kivaa, ja Elina nauroi koko ajan ja hoki tohkeissaan miten mahtava poni se on :) Elina kokeili vielä lopuksi Japeakin.

Sen jälkeen tulikin uusi vuokralaisemme, tinkerristeytys Funi Rantsilasta. Oli jo aika vilskettä pihalla, kun oli Funin tuojat, Funin vuokraajat, Marian sakki ja me. Käytävälläkin jo vähän ahdasta :) Siivottiin karsinat ja otettiin hevoset sisään, tehtiin vuokrasopimusta ja ihasteltiin uutta tammaa.

Tänään on vapaapäivä hevosilla, menen iltapäiväksi töihin. Huomenna olisi taas Heron ratsastusta ja pikkuorin ajoa ohjelmassa. Flunssainen olen yhä, eilisiltanakin oli aika kurja olo, kun olin koko päivän ollut tallilla, ja syömättä vielä. Joulusiivouksiakin pitäisi jo alkaa tekemään - ehkä joskus...

Enpäs sitten liikuttanut yhtään hevosta, aamulla oli alilämpöä ja nyt on kuumetta. Kannatti sunnuntaina ajella niin vähissä vaatteissa pikkuorilla! Onneksi tytöt oli taas tallilla apuna, vaikka saihan noita jälkiä kulkea perässä siivoilemassa :) itse kun sitä on niin tarkka karsinoiden siivouksesta jne, että piti papanoita käydä perässä keräilemässä nurkista. Kai ne pitää mua jonain nipottajana :)

Hillakin pääsi taluttaessa irti toiselta vaan meni onneksi vain talliin. Hilla näköjään osaa tyttöjä testailla, tai sitten se vaan on nopea oppimaan (karkasi viikko sitten yhden toisen tallityttökokelaan käsistä tarhaan vietäessä). Se ei kyllä ole mikään helppo taluttaa, kun menee vain kuin veturi "tollo päällä" jos sille päälle sattuu, ellei ole sen kanssa skarppina ja pidä komentoa siitä, kumpi menikään edellä.

Huomenna ollaankin molemmat töissä, kylläpä inspiroi!

Flunssa yrittelee päälle, nukuin tosi huonosti, ja alilämpöä näkyi olevan, ei paljon innosta lenkille lähteä... Pitää kinuta josko Hannele lähtisi kaveriksi. Pasi oli eilen iltatallilla mukana :) oli hyvin ihastunut Silvaan, vaan kukapa ei olisi?

Eilen saatiin Minnan kanssa 3 hevosta liikutettua peräti, pojat nimittäin. Ajeltiin ensin nuorimmainen, mukavan raskas lenkki tuli kun ei oltu metsätietä aurattu, hiki tuli jo pelkästä kävelystä raskailla kärryillä, ja kun sitä massaakin jonkin verran kyydissä oli. Itse en meinannut jaksaa juosta edelle noita muutamaa kuvaa ottamaan, ylämäessä alkoi jo vauhti kovasti hiipumaan :) Hevonen kyllä oli innokas ja aina iloinen itsensä, se tulee vain onnelliseksi kun saa tehdä hommia. En ole ikinä nähnyt sitä pahalla päällä?

Sitten sulateltiin varpaita ja lähdettiin ratsastamaan pienoisen kovemman luokan suostuttelun jälkeen (Minnaa arvelutti uskaltaako lähteä :)
Kehuin sille kamalasti Heroa ja tyrkkäsin hevosen käteen. No, se ensin aikoi vain kävellä ja tehdä voltteja, vaan niin se intoutui ja lopulta pienen komennuksen jälkeen väänteli jo ravivoltteja pienellä opastuksella, kehui Heroa miten se heti osaa hiljentää kun tuntee Minnan epäröivän, eikä kiihdytä niinkuin joku hevonen voisi tehdä. Paljon antoi selvästikin varmuutta ratsastukseen tuo meidän kaarisatula, eli etukaareen on pultattu nurinpäin olevan U:n mallinen rautainen kauhukahva, samanlainen kuin Fagerängin issikkatallilla olevissa satuloissa. Eikun tarraa siitä vain kiinni jos vauhti alkaa huimata :)

Sitten kun laukkasin Pyryllä, M omin päin kokeili itsekin laukata ja saikin laukan nostettua. Sitten kerroin sille että "Kuule, Herolla ei ole ennen laukattu kuin maastossa pari kertaa kiihdytyksen kautta, eikä sille ole edes opetettu vielä laukkapohkeita" :) No, niin se laukka nousi ja nimenomaan pohkeilla, jo on oppivainen hevonen! Kokeiltiin vielä toiseenkin suuntaan ja nosti myös sen puolen laukan. Eihän se kaunista katsottavaa ole vaan ravi sujuu jo kohtuullisen näköisesti, Hero kantaa jo itseään.

Koko ajan Herotesta seurasin ratsastaessani, enkä nähnyt sen liikkeissä mitään epäpuhtauksia. Se on vain se kova ravi missä ongelmia tulee, se pitää se vinous saada siltä pois. Klinikalle varmaan mennään heti vuodenvaihteen jälkeen, kun on noista tallivuokrista tullut vähän pohjakassaakin minkä voi sitten siihen heti kuluttaa takaisin hevosiin... :)

Pari "hoitajakokelastyttöä" tuli vielä iltasella siivoamaan mulle kaveriksi karsinoita ja hakivat loput hevoset tomerasti sisäänkin. Kerrankin pääsi itse vähän helpommalla. Nämä ne ovat ne potentiaalisimmat tytöt, kun kerran tulivat jo toisen kerran. Pääsevät lauantaina ratsastamaan. Muut ensialkuun hyvinkin innokkailta ja päteviltä vaikuttaneet eivät ole ensimmäisen kerran jälkeen joko a) tulleet ollenkaan tai b) eivät ole tulleet vielä ensimmäistäkään kertaa. Tai sitten c) mailaavat ja antavat ymmärtää ettei mikään muu kiinnosta kuin ratsastaminen, kyselevät vain hevosten osaamistasoja (näille ei maksa vaivaa edes vastata)...

Kuljetuskoppikin pitäis vuodenvaihteeseen mennessä katsastaa, siinä ei ole edes vielä talvirenkaita. Itse ei olla kyllä sitä tarvittukaan, Anu on vain käynyt Marian kanssa klinikalla, hiiteillä ja ravireissut.

Hrrrr, pitäisköhän laittaa takkaan tulet? *on se ihana kun on oma takka*

Lenkille pitäis lähtä ja nakkomaan hevosia pihalle, miten nämä aamut aina joskus venyykin tällä lailla? Eilen oli niin kurja keli että joka hevonen oli kuin uitettu.

Näin aamusta ei oikein irtoa asiaakaan. Siivotakin pitäis tänään, vaan todennäköisesti saan taas tallilla kulutettua koko päivän. Sehän taas ei ole ollenkaan huono asia :)

Lulu lähtee tällä viikolla paremmille laitumille, se on aina vain vaivainen ja ontuu vuorotellen joka jalkaa, yleisimmin vähintään kahta jalkaa. Tehokasta kipulääkettä annettiin useamman päivän kuuri eikä sekään vaikuttanut millään tavoin. Se ei halua liikkua vaan tarhassakin seisoo mieluummin samassa paikassa koko päivän. Aamuisin se on pirteä ja paremmassa kunnossa ilmeisesti hyvin nukutun yön jälkeen mutta iltaisin ja päivällä ei ole kaunista katsottavaa. Maha ei myöskään pelaa kunnolla.

Nimeltämainitsematon pikkuori, sydämeni valo :) sen sijaan edistyy koko ajan erinomaisesti. Virtaakin alkaa olla kun saa jo evästä kuin mikäkin kilparavuri :) Pitäisi kokeilla ratsastaakin tässä joku päivä. Pitäisi päästä sivusta ihailemaan sitä ravia, mutta enhän voi ketään muuta sen ohjiin päästää? Äiti oli viime lenkillä mulla ajokaverina ja kehui että hyvin toimi. Tulipahan vetovastusta kärryillekin...

Herotes oli reilun kuukauden ajamatta ja nyt ollut ajossa pari viikkoa ja sama satunnainen nyökkäys jatkuu. Aletaankin olla molemmat sen klinikkakäynnin kannalla, enkä pelkästään minä. Pitää siihen asti ajella vain kävelyä raskailla kärryillä, rekikin olis kyllä tuossa tarjolla. Muutoin ollut OK, reisissäkin on jo oikeat lihakset eikä pelkkää kalisevaa luuta.

Hilla on nyt neljättä kuukautta kantavana (Herosta). Pudotti kenkänsä heti kengityksen jälkeen ja saatiin jopa se itse laitettua takaisin kohtuullisen onnistuneesti.

Pyryllä suunnitellaan rankametsälle lähtemistä, kun metsää olis tossa ihan lähellä. Joulukuuset ja hevosille havuja haettiin Pajerolla, kiva päästä metsätielle nelivedolla :) Mietittiin myös, josko pistettäis Pyry aisoihin ja kokeiltas miten pyörä pyörii? Sillä on ajettu viimeksi maaliskuussa!!! Varmaan aika haipakkaa mennään, kun on vain ratsasteltu, ja sehän tykkää juosta.

Aidalle pitäisi sulhanen päättää ja käydä silläkin ajamassa testilenkki. Aika kevyellä liikunnalla ollut sekin muutoin.

Maria sai eilen jotain ihme hepuleita, kun tultiin Herolla pellon kautta lenkiltä. Se hyppi pystyyn kuin sirkushevonen ja kurvaili pitkin tarhaa. Aida ja Hilla katsoivat, että mikä hullu tuo on. Rauhoittui kyllä kun Heron kanssa päästiin sisälle. Illalla sai samanlaiset hepulit kun yritin viedä Hillan ennen sitä sisälle (Maria olisi jäänyt viimeiseksi), tosin sillä erotuksella että se tällä kertaa näytti että tulee aidoista läpi. Piti Hilla tuupata poikien tarhaan ja viedä Maria ensin sisälle.

Olikos meillä vielä jotain hevosia :) Jape ja Konsta ovat oikein nätisti, Japella selässä sellaiset ruvet taas poikien painileikeistä ettei sillä voi ratsastaa ennenkuin paranevat. Hyvä että keksivät keskenään tekemistä.

Uusi vuokralainen tulee ensi lauantaina, tinkeritamma joka on kantavana shirestä. Tearangelko se tekis mulle kaikenkattavan vuokrasopparin, tässä tapauksessa vois olla sille tarvetta (kerron privaatisti sitten...)?

Pitää miettiä, mihin Silva laitetaan kun Lulu on viety. Yksinään ei viitsisi pitää ulkona, mutta ei se normaalitarhoissa pysy kuin puikkii läpi ja alta. Kiva jos se menee orien tarhaan... Tällä hetkellähän sen tarha koostuu lammasverkosta, laudoista ja sähkölangasta, sen kevyemmän aidan takana ei pysynyt!