Huomasin taas tänään kuinka vaikeata on muuttaa yhtäkkiä unirytmiä. Olin tottunut valvomaan johonki kahteen yöllä kun koulu alkaa yleensä aika myöhään.
Noh, tänään koitti sitten päivä jolloin työt alkoivat jo 06.45 aamulla. Parin tunnin yöunien jälkeen töihin aivan kammottavaan paikkaan(teen keikkatyötä kaupan kassoille). Tämä oli ensimmäinen(ja viimeinen) kerta kyseisessä paikassa täytyy kyllä sanoa. Joka paikka oli ihan likainen, antoivat jopa likaisen ja risan työpaidankin käyttööni. Discusting. Onnistuin työpäivän päätteeksi jopa kadottamaan satasen kassasta(löytyi onneksi).
Onneksi illan ranskan tunnit olivat mukavat.
Nyt on olo kyllä ihan naatti. Ilman kunnon unia ja ruokaa(en ehtiny syödä paljoa muuta kuin aamulla puuroa) lepattanu koko päivän.
Elämä on.