selkääni ei enää särkenyt. Kipu oli siirtynyt perseeseen.
Istuminen on hieman epämukavaa, mutta kerron äidille sen johtuvan edelleen selästä.
Kännykkä ei toimi, kenttä heittää ja viestit katoilee matkalle, ainakin minun lähettämäni. Ja aina kun joku soittaa, värinähälytys jää päälle, eikä lopeta. Ja eihän siitä puhelusta sitten mitään kuule. Tuskailen, täytynee oppia hieromaan vatsaansa tässä samalla.
Kohta sentään pianotunti.
Pahus, kun aikaa ei ole koskaan tarpeeksi.
Oulu on hieman paska kaupunni mutta olisin mielelläni silti pidempään.
Mukavaa nähdä ihmisiä, on.