IRC-Galleria

Huoh..
Vuokraan piti sisältyä netti. Vanha modeemiyhteyskin toimi paremmin. Anteeksi siis kaikki tutut ja muut, kenen kanssa mese heitti taas kerran poikki. Tarkoitus ei siis ole olla tyly ja lopettaa asioita kesken:)

Oli hyvä mummokokous:)

Ja tässä paras biisi mitä oon kuullut aikoihin:

I canÂ’t wait to get out of here
I canÂ’t fake through this pain I feel
ItÂ’s been too long, that IÂ’ve been gone
Now IÂ’m coming back, IÂ’m coming back
So long, itÂ’s gone
This burden that I carry

IÂ’ll give it all to You, to You

I wade out and the waves are bigger
I canÂ’t sort through all this junk so I surrender
IÂ’ve gone on, way too long
Now IÂ’ve had enough, IÂ’ll give it up to you
This storm is great, but You are so much greater

IÂ’ll give it all to You, to You

I canÂ’t wait to see you standing there so bright and special
And all the waves that crashed around my head
Fall silent at the whisper of your voice

IÂ’ll give it all to You, to You

Bleach - All to you

Kyl juu kyl, ei sitten tullutkaan lauantaista vapaapäivä. Eikä reissua turkuun kuuntelemaan musiikkia ja näkemään kavereita. Ja mikä eniten harmittaa, niin jäi ne hyvät pullat ja kaffet saamati:/ äh.

Hyvää huomenta Suomi, hyvin pyyhkii. :)

No niin. Eli hei vain Jaana ja te kaksi muuta ketkä käytte päiväkirjaani lukemassa:D
Toivottavasti en liioitellut kävijämäärää.

Pakko tunnustaa tää julkisesti ennen kuin kuulette mistään muualta.
Tein tänään jotain, mitä mein isä ei varmasti ole koskaan tehnyt.

Mä siivosin.
Ei siis mtn pikkusiivousta, että pöydät puhtaiks ja kengät järjestykseen, vaan oikein matot ulos, imurointi ja lattioiden moppaus. Tiedä mistä tämä mielijohde päähäni tuli, mutta kämppä on ainakin siistimpi.

On vain asioita, joita jäin miettimään.
Esimerkiksi se ohitseni kävellyt tyttö, joka tirskahti nauruun nähdessään toisessa kädessäni mattoja, ja toisessa peiton ja tyynyn. Ilmeisesti en ulkoisesti aivan vastannut hänen käsitystään kotisiivousta tekevästä pojasta.
Dimexin työhousut, Sievin turvakengät, Rautian lippis ja öljytahrainen risahuppari eivät ilmeisesti ole ne vaatteet, joita minun oletetaan käyttävän silloin kun pidän kaikkia 26,5 vuokraneliötäni siistinä.
Samapa tuo minulle, ei mun itsetunto hetkahda vienoista hymyistä naapurityttöjen kasvoilla:)

Tosiasia on kyllä se, että tällainen käytös on aivan ennenkuulumatonta minulle. Täys-siivouksen tekeminen on miehille sama asia kuin auton renkaan vaihtaminen nais-ihmisille.
Ylitsepääsemätöntä siihen asti kunnes vaivautuu edes yrittämään:)

Ps:
Väärinkäsitysten välttämiseksi ja eräiden tahojen huomautuksesta ilmoitan kannattavani ja uskovani avioliittoon ja sen kestävyyteen:)
kelpaako?:)

Väsyttää ja on kippee olo.
Kirjoitan siis tänne

Multa kysyttiin mitä mieltä mä olen tatuoinneista.

Siis tosi mahtava juttu. Miksi ei? Onhan se hieno kun saa ainutkertaiseen ihoonsa hakata kuvan jostain pokemon-pallosta tai muusta vastaavasta. 17-vuotiaana otettu "hieno" tribaali alaselässä on 75-vuotiaana ruma töherrys persvaossa. Bodaajan ottama tribaali hauiksessa on harrastuksen lopettamisen jälkeen epäsymmetrinen orjantappura, joka toisella puolella kättä on kyynerpäässä ja toisella olkapäässä.

ai, tatuoinnin voi ottaa myös jokin syvempi tarkoitus mielessään?
Tatuoihan eräs "tunnettu" suomalainen nakuposeeraaja pötsiinsä "syvemmän tarkoitusen" sisältävän tekstin: "There were is mill there is a road". Oikea lausehdushan menee kutakuinkin "Where there's a will there's a way". Siinä teille syvempää tarkoitusta.
Kyllä muakin harmittas. Ja samasta aiheesta on lukuisia julkkis-esimerkkejä.

Eihän siinä mitään, kyllä toiset tatuoinnit on oikeasti ihan hienon näköisiäkin. Silti en ymmärrä ideaa. Niin monta kertaa olen kuullut ihmisten manaavan, että piti tuollainenkin mennä ottamaan. "se oli sillo sielä teneriffalla, emmä muista mistä mä sain päähäni tatuida mahaani yleiskoneen, mutta sellanen mun navan yläpuolella nyt on" tai toinen, lähes yhtä riemukas: "nää leijonakuvat tuli mun pohkeisii ku kavereitte kans juhlittii MM-kultaa sillo 95.. huomattii saunaillas et meil on kaikilla samanlaiset"

Parhaita on kuitenkin ne ihmiset, erityisesti miehet, jotka tatuoivat vaimonsa nimen hauikseensa. (saahan naisetkin vaimonsa nimen kirjoittaa jos haluavat, kaikkihan nykyään on sallittua) Ottaen huomioon korkeat avioerotilastot, se on mielestäni aika rohkeaa. Ja tyhmää, kuten moni aviopari tai avopari tai ihan mikä vaan, on käytännössä osoittanut. Tuohan se toisissa piireissä tiettyä rispektiä, kun eroat muijastas ja vedät sitten tatskan yli viivan ja tatuoit seuraavan hoidon nimen siihen alle. Toimii jos on pitkät kädet.

Multa ei kannata kysellä siis.

Onko se tänään, huomenna vai ensivuonna? Kotona, koulumatkalla vai töissä?
Ei sitä kukaan kerro, ei kukaan siitä varoita. Vakuutuksia ei ole kuin yksi, olla aina valmiina.

Ei auta hyväntekeväisyys tai hyvät teot. Ei ystävällisyys eikä puhtaimmatkaan ajatukset.
Asioiden järjestäminen on yhden ratkaisevan päätöksen takana, antaako kaiken tai ei mitään.
Kahta asiaa ei voi elää todeksi samaan aikaan.

Melkein yhdeksäntoista.
Pienenä sitä ajatteli että ku mä oon niin vanha, ni mulla on auto ja perhe ja työ ja mä saan ite päättää mihin aikaan meen nukkumaan.
kaks jälkimmäistä on toteutunut. Nukkumaan meno tosin tökkii tänäänkin kun uni ei tullut.

vähänkö on aika mennyt suotta nopeaan. ei oo ehtinyt miettimään mitään, mennyt vaan päivästä toiseen. Ei oo niin sanotusti ehtinyt nauttimaan ajasta tässä ja nyt- meiningillä.

Odottaa vaan sitä, että joskus mulla on se farmari-volvo, koira ja perhe ja tietty ne penskat mitä kuskata reeneihin ja kavereille ja ja ja ja...
ja sitä että pääsis lähtemään sinne jonnekin auttamaan niitä joitakin, joilla ei mene yhtä hyvin kuin meillä täällä. Edellyttäen tietysti sitä, että saisi mukaansa sen volvon, koiran ja perheen:)

Emt, kun tietäis edes vähän mitä tuleman pitää..
esim että onko sieltä poliisi-sedältä tulossa sakkoa kun ajoin hieman reipasta vauhtia heidän automaattiseen kameravalvontaansa.. (huom, äidin autolla, ei sillä volvolla)

T: Melkein jo porilainen, tuleva entinen huittislainen, mutta siitä onnellinen ettei ole koskaan asunut sentään kiikoisissa:)

Pääsin kouluun. Musta tulee isona insinööri.

Se minkä Hän hajoittaa, sen myös uudeksi kokoaa. Hitaasti mutta varmasti.
Yksi kehen luottaa, kuka hyväksyy sellaisena kuin on.
Ei tarvi enää yrittää, saa olla ja tulla hyväksytyksi.