IRC-Galleria

Wuhuu. Netti toimii taas. Avauduin asiasta jo tarpeeksi toisaalla olevaan blogiini, joten en jaksa enää. On se mukavaa, kun on ihania ystäviä, jotka tajuaa tietokoneita ja tulee korjaamaan vikaan menneet asiat. :) Tällä kertaa ei tarvinnutkaan tyhjentää konetta kokonaan, riitti palomuurin vaihtaminen. Edellinen kun oli hiukan liian innokas. Jesh.

Viimeiset kaksi viikkoa on ollut kovasti turhautunut ja kiukkuinen olo, kunnei ole kyennyt nettiin purkautumaan. Ehkä nyt siis alkaa helpottaa. Töissäkin luultavimmin tämän viikon jälkeen alkaa homma skulaamaan, niin sanoakseni. Ehkä saan oman työpisteen. :)

Joulumarkkinat menivät vauhdikkaasti ja rattoisasti. Namusetiä riitti.

S:n kanssa on ollut hiukan hiljaisempaa viime aikoina, liikaa pohdiskeltavia asioita, liikaa asioita päätettävänä. Ehkä ne joskus selviävät, eri juttu, millä tavalla. Toivottavasti parhain päin kaikille. Miten sitä ihminen voi ihastua toiseen tällä lailla... En ollenkaan ole varma onko se minun tilanteessani edes järkevää.

Eräs toinenkin on poikkeillut, vanha tuttu. :) Mukavaa on hänen kanssaan. Todella. :) Pistää miettimään...

Glugoosimittarikin tuli koettua ja testattua. Oli hulppea laite. Heh. Paljon tuli uutta tietoa ja kokemusta. Toivotaan, että nyt alkaa mennä paremmin elikä makea elämä ei enää olisi niin makeaa. Haaahhahahahhah!!! Johan oli vitsi!

Pitäis koittaa luopua kaikesta vanhasta. Kämpän vaihto olis ensi askel. Sitäkin on jo lykännyt ja lykännyt... Muistoista ei silti koskaan luovu. Ne on henki ja elämä. Osais vain oppia niistä kaikista kokemuksista. Ja vois opetella olemaan vihaamatta TIETTYJÄ ihmisiä... Mutta kun ne on vain niin idiootteja. No, onneks NIITÄ ei tarttekaan kattella.

No nyt alkoi vituttaa.

Jos ei huomenna olis töitä (ja influenssarokotusta) niin alkaisin leipomaan pipareita. Taikina tuli tehtyä jo eilen. Mutta ei auta. Pitäis saada itsensä irti tästä koneelta ja mennä sängyn houkuttelevaan pehmeyteen... Blaah. Ja yksinäisyyteen, kylmyyteen.... Eipä silti, vaikka mulla on parisänky, olen huomannut, että tarvitsen tosiaan ihan sen koko (no ainakin melkein) tilan itselleni.

Mitäs muuta. S:ää on ikävä. Mutta olis parempi unohtaa nyt miehet. Niistä aiheutuu liikaa vaivaa, liikaa pohtimista, liikaa kaikkea. ÄÄÄÄÄH.
...mutta sitten taas toisaalta... paska.