Ajattelin tässä vuodattaan pari riviä verta. Mä en ymmärrä miksi ihmiset vihaa mua. Mä en käsitä miksi ne puhuu musta pahaa selän takana. Mä en ymmärrä miksi niin monet nykypäivänä puukottaa mua selkään.
Aika todellista, vai?
Ehkä mun tarvitsee kertoa hieman itsestäni:
No tuota jos mietitään ihmisten sanoja ja sanojen merkitystä, niin mullahan ei ole moraalia. Ja ennen kaikkea multa puuttuu omatunto. Mä oon vaan niin kauhean kylmä ämmä. Ja tuon kylmyyden lisäksi mä keinoja kaihtamatta käytän ihmisiä sokeasti hyväkseni. Mä otan sen minkä tahdon, yleensä puhutaan miehistä, joten oli se sitten naimisissa tai ei, isä tai ei, mä otan sen. Ja voi että, sitten kun mä kyllästyn, nyt puhutaan päivistä, parhaimmillaan tunneista, mä jätän kyseisen "taakan" taakseni. Eli se ois sitte hyvästi!
Kaiken tämän kauheuden lisäksi, minua voisi kuvailla pikku lumpuksi. Aivan totta.
Mä itse olen kyllä tämän lyhyen elämäni ajan luullut, että lumput ovat käytettyjä vaatteita ns. rättejä. Mutta ehkä tuo lumppu -kuvaus kyllä taitaa osua kohdalleni. Mä oon niin käytetty. Huora, jos ottaisin maksua. Eli siis lortto. Jakorasia.
Mutta kyllä tuo lumppu kuulostaa paremmalta. Käytetty rätti.
Mutta tämän kaiken kuvauksen tarkoitus oli hakea teiltä hyvät lukijat sääliä, pelkkää sietämätöntä sääliä. Koska jos en sitä saa tarpeeksi alan näkemään demoneita.
Eli siis hullu. Olen hullu.
Ja lumppu.
Pikku lumppu.
That's it.
ps. tarkoituksellista totuutta tietenkin :)