Lucifer on latinaa ja tarkoittaa valontuojaa (lux, ferre). Kantamuoto on kreikan heosphoros, aamunkoin tuoja. Jo kauan ennen uuden testamentin tapahtumia luciferillä tarkoitettiin kointähteä eli Venusta (planeetta).
Sana "Lucifer" esiintyy 400- luvulla käännetyssä latinankielisessä raamatussa, Vulgatassa, jonne se on eksynyt kreikankielisestä käännöksestä. Alkuperäisessä hepreankielisessä tekstissä puhutaan "Helelistä, Shaharin pojasta". Helel oli babylonialais–kanaanilainen aamutähden jumala ja Shahar aamunkoitteen jumala. Vaikka kyseisessä kohdassa, Jesaja 14:12, puhutaan taivaalta putoamisesta, sillä ei viitata Saatanan joutumisesta helvettiin vaan se on osa Babylonin kuninkaalle suunnattua pilkkalaulua.
Eeppiset runokokoelmat Kadotettu Paratiisi (v. 1667) ja Jumalainen Näytelmä (1300- luku) ovat osaltaan edesauttaneet Luciferin liittämistä Saatanan lisänimikatraaseen.
Vuoden 1996 Kirkkoraamatussa Luciferiä ei mainita kertaakaan.