Laulelen taas, koska laajennan tajuntaani näin
vankiloiden viemäreistä löysin palan elämästäin
lumikinoksesta salaliittoteorioita
kauniina pidetään ihmisraunioita
ihan kiva olla vinossa ja väärinpäin
Jos voisin muuttaa veden viiniksi, katupölyn amfetamiiniksi
pohjamudan lintuperspektiiviksi, pakkopaidan luotiliiviksi
oisin nanosekunnin verran kuningas ja nero, vaikka yhteiskunnasta tuliskin pesäero
lie tähän haudattu koira, ja koiravero jääköön vain substantiiviksi
Älä juota koiralle Jaloviinaa, äläkä oksenna akvaarioon. Tämä on valtion salaisuus, koska poliisi käski niin. Vai oliko hän sittenkin vakooja? Niin pääkallolippuunsa pyyhki hän suun. En ole menneisyyden panttivanki, koska entinen persoonani joutaa krematorioon. Laulan Sillanpään marssilaulua pakastimessasi kello kolmelta yöllä. Taivaallinen kilinä ja kolina ovat vain
impotentin miehen siemensyöksyjä helvetin esikartanon toisella puolen. En muuta tarvitse kuin oikean korvasi.
Hiiala hiiala hei.
Autan kesää, syön lunta, rakennetaan yhteiskunta. Minun aivoni ovat kärpäspaperia. Nakerretaan poikki kaikki sähköjohdot, olen yksiöösi karannut villikaniini. Ota lainaa, tai oot vainaa. Ei uskota me näitä mokomia jauhopäitä. Siksi koska olet roska, jos sä haluat asua roskakorissa. Heitit veivin aikaan kreivin, se hiljaiseksi sai jopa turpamoottorin. Tämä laulu on maalitaulu, sitä ampua saa, jos on ammuttavaa. Kyykkyviini tai heroiini, kumman valkkaat, se on sinun ikioma valinta. Onko hidasta, kuningas Midasta, ei maailma voi kullaksi noin vain muuttua. Autoin lunta, tuli kesä, pääni on ampiaispesä. Katsoo silmät violetit, nyt sä järki kyllä petit. Tuli lunta, kesän söin, minä pilkkahintaan möin sinun oikean kätesi nyrkkeilyhanskan. Veisaan virsiä pesukoneessasi.
(c) Värttinäluu