Isä: Vilma mitä sä teet?
-Ajan päin merimerkkiä
Isä: Vilma minne sä meeet?
-Karikolle
Isä: Vilma mihin hemmettiin sä ajat?
-Ton purkkarin kylkeen aattelin
Isä: Vilma minne * sä oot ajamassa?
-Musta tuntuu et mä en aja enää minnekään
Mut oikeesti se vika ei ollu mussa vaan oltiin Porkkalan selällä (kesti hetken ennen ku tajusin että nimi on PorkkaLa ja lopetin miettimisen, missä kohtaa porkkanalla on selkä) ja siel oli isot aallot ja ne muutti sitä suuntaa ja yritäpä siinä sitte vielä katella kaiken maailman merimertit ja vastaantulevat kun plotterikin näyttää ihan puuta heinää!
Kun mä sitten luovutin ruorin isälle se kerto että 'ku sä olit jonku neljän ikänen ja seilattiin tässä samassa paikassa ja oli kansa kovat aallot niin äitis meni sisään Villen kanssa ja vio ilmeisesti vähän pahoin mut sä istuit tossa laidalla koko matkan sellaset 3-4 tuntia ja lauloit aaltolauluja'
O.o Wooot??
'Joo sä keksi kokoaijan uusia sanoja ja laulelit niitä tossa noin. Sellanen muisto tuli vaa mieleen'
Okei :---D VOin kuvitella
Ja äsken (okei äsken ja äsken joku kuus tuntii sitte) isä sopi jonkun pariskunnan kanssa saunavuoroista ja sit niil oli sellane enintää 3 vuotias lapsi ja sit se toi mulle risun lahjaks ::) Aw se oli niin söpö :)