IRC-Galleria

tänään hokasin että filosofia tarjoaa pirun kylmää lohtua siinä muodossa että ehkä me emme edes ole olemassa. uskonto tarjoaa ristiriitaisen eikä juurikaan lohduttavan ajatuksen siitä että me olemme kyllä olemassa mutta emme voi päästä mihinkään ennekuin olemme vainaita. viina jolla koitamme lieventää tätä turhauttaa epäselvyyttä olemassa olostamme tuottaa vain vivahdekkaita muotoja totuudesta jotka katoavat kuin ensi lumi aamu auringossa ja jota ei voi koskaan saada takaisin. runouden suomat näkemykset ovat kauniita kuin tähdenlennot ja yhtä mysteerisiä. rakkaus jonka uskotaan olevan vastaus kaikkeen on todistettu olevan vain perinnöllinen käyttäytymis malli.

eli siis


PIENET SILLE

perseelleen menee kuiteski

:)