IRC-Galleria

Näin kevään tullen huomasin taas löytäväni itseni ammattikorkeakoulujen nettisivuilta. Jo kolmatta kevättä.

Ensimmäisen kerran amk:ia katselin 2008 keväällä, 19-vuotiaana pahassa 20-kriisissä. Jostain syystä tunsin itseni todella sivistymättömäksi ja epäkypsäksi yhtäkkiä. Minusta piti tulla jotain. Jotain aikuista, jotain fiksua. Ja tietysti jossain villeissä harhakuvissani ajattelin, että ammattikorkeakoulu tai yliopisto sellaista edesauttaisi.

Mutta se siitä fiksuudesta. En löytänyt kiinnostavaa alaa ja kun edes jotain sen suuntaista tuli vastaan totesin, etten pääsisi läpi edes pääsykokeesta. Vappumeiningit ja opiskelijahaalarit sai unohtaa.

Tämän lisäksi hakuaika oli jo mennyt. Kuten nytkin.

Tänä keväänä löysin autopuolen myös ammattikorkeakoulusta. Katsastusinsinöörin homma on alkanut oikeasti kiinnostaa viimeisen vuoden aikana.
Ehkä tuo ammattikouluikäisten nuorten katseleminen ja kuunteleminen on ajanut minut jo niin hulluuden partaalle, että aivan tosissaan ajattelin vielä joku päivä yrittää päästä sinne. Ja sitoa itseni taas vähintään neljäksi vuodeksi rahattoman opiskelijan helvetilliseen elämään.

Tälläkin kertaa haku on jo päättynyt enkä edelleenkään läpäise matematiikkaa ja fysiikkaa sisältävää pääsykoetta.

Ennakkotapausten perusteella uskon palaavani asiaan ensi keväänä.