Kilju on kotitekoisesti vedestä, sokerista ja hiivasta valmistettu alkoholijuoma.
Kilju valmistetaan yleensä muovisangossa, jonka tilavuus vaihtelee yleisimmin viiden ja kolmenkymmenen litran välillä. Toinen yleinen käyntiastia on 1,5–2 litran virvoitusjuomapullo, joka läpinäkyvyysominaisuutensa ansiosta antaa hyvän kuvan kiljun käymistilasta.
Käymisastian ei pidä olla täysin ilmatiivis, jottei hiilidioksidin paine räjäytä astiaa eikä täysin avoin, jottei ilmassa oleva happi ylikäytä alkoholia etaanihapoksi eli etikaksi. Aikaisemmin maaseudulla kiljua on käytetty muurahaiskeossa kesäaikaan, sillä muurahaiskeon lämpötilan uskottiin olevan hyvä kiljussa tapahtuvalle alkoholikäymiselle.
Eritoten maustamatonta kiljua voidaan käyttää viinan sijasta juomasekoitusten raaka-aineena. Appelsiinimehu on suosittu ainesosa pitkissä kiljudrinkeissä.
Kilju voidaan maustaa erilaisilla mehuilla tai esansseilla. Yksi yleinen kiljun varianteista on appelsiinikilju, joka valmistetaan käyttämällä jäädytettyä appelsiinimehua. Tällöin käyminen voi alkaa ilman hiivaa, mutta villikäymisen todennäköisyys suurenee.lähde? Kiljun valmistaminen on Suomessa laitonta, ellei siihen käymisvaiheessa lisätä riittävästi marjoja, hedelmiä tai viljatuotteita, mikä lakiteknisesti tekee tuotteesta viiniä tai olutta.[1]
Helpon ja edullisen valmistusmenetelmänsä vuoksi kilju on erityisen suosittu nuorison ja alkoholistien keskuudessa. Epäoptimaaliset käymisolosuhteet, juoman nauttiminen kesken käymisprosessin sekä kirkastamisen poisjättäminen olennaisesti heikentävät lopputulosta. Kirkastamatonta kiljua kutsutaan toisinaan "lömpiksi".lähde? Pitkä säilöntäaika muuttaa säilöntäaineettoman kiljun sisältämän alkoholin, etanolin, hapen vaikutuksesta etaanihapoksi, jolloin maku muuttuu erittäin happamaksi ja alkoholipitoisuus pienenee. Kilju pilaantuu sahdin tavoin muutenkin melko nopeasti. Kilju on paras juoda mahdollisimman pikaisesti valmistusprosessin jälkeen (muutama päivä kirkastuksesta) ellei säilöntäaineiden käyttöön ole mahdollisuuksia.