Mies tapaa vanhan ystävän joka yrittää löytää kultasuonen, tuloksetta. "minun täytyy antaa hänelle vähän rahaa", mies ajattelee.
Mutta samana iltana hän saa tietää että vanha ystävä on äkkiä rikastunut ja maksanut kaikki velkansa, joka vuosien varrella oli kertynyt.
He menevät kapakkaan missä he tapasivat istua yhdessä ja ystävä maksaa kieroksen kaikille. Kun häneltä kysytään moisen menstyksen syytä, hän vastaa että vielä muutama päivä sitten hän eli Toisena.
"Mikä se Toinen on?" häneltä kysytään.
"Toinen on se, jollaiseksi minut on opetettu, mutta joka ei ole minä. Toinen uskoo että ihmisen tehtävä on käyttää koko elämä miettien miten kerätä rahaa niin ettei vanhana tarvitse kuolla nälkään. Toinen miettii ja pohtii alinomaa ja huomaa olevansa elossa vasta kun hänen päivänsä ovat lopussa. Silloin on jo liian myöhäistä."
"Kuka sinä sitten olet?"
"Minä olen kuka tahansa meistä jos vain kuuntelemme sydäntämme. ihminen joka häikäistyy elämän mysteerin edessä, joka on avoin ihmeille ja joka iloitsee ja innostuu siitä mitä tekee. Toinen vain pelkäsi pettymyksiä eikä siksi antanut minun tulla esiin."
"Mutta elämään sisältyy kärsimystä", kapakan asiakkaat sanovat.
"Kukaan ei välty häviöltä. Mutta on parempi hävitä kamppailuja taistelussa unelmien puolesta, kuin hävitä tietämättä edes minkä puolesta taistelee."
"Siinäkö kaikki?"
"Kyllä. kun ymmärsin tämän päätin olla se joka todellisuudessa olin aina halunnut olla. Toinen jäi huoneeseeni katselemaan minua, mutta en päästänyt häntä enää sisääni - hän on tosin yrittänyt pelotella minua muutaman kerran vaaroilla jotka vaanivat kun ei ajattele tulevaisuutta.
Siitä hetkestä lähtien kun karkotin Toisen elämästäni, jumalallinen voima on thenyt ihmeitään."