IRC-Galleria

Itsenäisyyspäivän vietto venähti keskiviikkona hiukan pitkäksi.

-N.

Uneeni kuulin, kuinka he huusivat nimeäni
- Orlando! -
ja huuleni piirtyivät nukkuvan raukeaan hymyyn,
kun ensimmäiset noista mantelisilmäisistä tyttäristä
puhkesivat kyyneliin vuokseni.
Minä en tehnyt kuolemaa,
mutta mitä muutakaan he olisivat voineet ajatella
- nuo pelokkaat lapset -
löytäessään herransa sellaisesta tilasta?

Minä olin muuttumassa.

Seitsemän päivää ja seitsemän yötä
minä nukuin unia näkemättä,
mitään syömättä,
mitään juomatta,
tuntematta muuta kuin ihmetystä
ja hiukan kipua
- se polte! -
heidän iskiessään suonta ranteestani.
Muutoin olin turta.

Kahdeksantena aamuna,
kun he jo valmistelivat hautajaisiani,
minä avasin silmäni.
Ja kun he näkivät, että olin elossa
ja tullut toiseksi,
lankesivat he polvilleen,
ja itkivät, miten heidän hyvä herransa
olisi hyvä myös valtiattarena.

Mikä kummallinen hetki herätä!

C'est bon.

-N.

Lumen? Kyllä. Kuun? Kyllä. Kaupungin? Painukoon se minun puolestani helvettiin. Ja silti minä koetan rakastaa tätäkin. Syleillä sen loskaisia kasvoja ja katulamppusilmiä, salaa itseltänikin. Minä rakastan sinua. Minä rakastan sinua. Suljen silmät ja lyön kannat kolmasti yhteen. Rakastan.

-N.

Rakastan.

Kaikesta voisi päätellä, etten ole masentunut.

-N.

Join kaksi ja puoli siideriä ja yhden kaljan ja aamulla oli ihan kauhea olo. En jaksanut lähteä edes baariin sitten loppujen lopuksi, kun yleistunnelma oli jotenkin ihan liian akateeminen. Juoksin sitten puolenyön bussiin (kaksi autoa yritti pysäyttää minut matkalla "hei minne sä tyttö meet ööh...", mutta en oikein ehtinyt jäädä edes katsomaan). Bussi lähti Vapaudenkadulta samantien, kun astuin sen sisäpuolelle.

Kotona söin spagettia T:n kanssa ja kikatin hillittömästi. Sitten väsähdin ja menin nukkumaan. Nukuttiin melkein kahteen ja kiehnättiin vielä senkin jälkeen sängyssä ainakin puolitoistatuntia. Nyt olen viimein jalkeilla ja melkein pukeissakin. Pian pitäisi lähteä jonnekin kahville, mutta T. katsoo ensin "Sodoman 120 päivää" loppuun. Minä vilkuilen sivusta ruoskintakohtaukset, mutta muutoin en jaksa keskittyä. Käteni tuoksuvat hunajalle. Hiukseni ovat vaaleammat kuin vielä eilen aamulla (vaalensin ne ennen pikkujouluilua - mitä haaskausta, niinkuin kukaan siitä välittäisi). Onnellisia ne jotka jäivät kotiin. Olen rakastanut ja hirveän vanha, vanhempi kuin kukaan elävä tai kuollut. Mutta ehkä minä tulen nuoremmaksi, ehkä kierrän täyden ympyrän. Je vous aime.

-N.

Kaipaisin sellaista juttuseuraa, joka ei saisi minua vaivautuneeksi, vaan ennemminkin - vapautuneeksi. Tehkää minut vapaaksi ja todentotta: je vous aime.