IRC-Galleria

"Normaali välinpitämättömyys"

"Oi, mutta oletko sinäkin normaalin välinpitämätön asioihin ympärilläsi, kultaseni? Sepä tervettä ja kehittävää, nyt voimmekin hyvillä mielin katsella yhdessä Big Brotheria laajakuvatelevisiostamme ja juoda Coca Colaa McDonaldsin mainoslaseista ja suunnitella sen jälkeen kevytsiiderin ääressä naapurin lasten myrkyttämistä - nehän kun häiritsevät pikku paratiisiamme metelöimällä niin kovin kiusallisesti."


Normaali välinpitämättömyys, Uuden ajan sanakirja: On normaalia, että ihminen on suhtautuu välinpitämätömästi kaikkeen, mikä ei suoraan kosketa hänen senhetkistä elämäänsä. On myös enemmän kuin normaalia, ettei normaalin välinpitämätön ihminen kykene asettumaan toisen osaan tai katsomaan tapahtumia ja asioiden yleistä kehityssuuntaa laajemmasta näkökulmasta.


Bullshit.
Bullshit.
Bullshit.

Sinä voit olla vain kimpale lihaa, mutta mun lihassa kytee kipinä, beibe. Se iskee sut sokeeks.

että ihmisille ei anneta oikeutta omiin tunteisiinsa. Ilmeisesti tämän ajan ihanneyksilö on empatiakyvytön omaa etuaan tavoitteleva tärkeilijä, jolle eläminen ei ole mitään muuta kuin sitä, että sydän lyö ja suu käy.

Yhtä hyvin sitä voisi vain heittäytyä maahan ja jäädä odottamaan kuolemaa.

Minä tunnen kipua ja surua ja se on minun kipuani ja suruani, vaikka se teitä loukkaakin, oi arvon puritanistit.

Rakastaa, elää ja säkenöidä. Oi elämä, kauneutesi tuomitsevat vain ne, jotka kyllä halusivat langeta, mutta eivät itse siihen koskaan kyenneet.

Kalvaina ja vieraantuneina omista tunteistaan, häpesivät seisoa ilman rihmankiertämää, eivät sittenkään uskaltaneet aaltoihin, syvyyksiin. Hukkuivat, kun eivät osanneet astua veteen.

...

Lällällää."

lällätti Missy Slade omassa persoonassaan.

Ei pahat pippalot, vaikka sainkin sitten myöhemmin baarissa panemis- ja rakastumistarjouksia humalaiselta nuorukaiselta, joka yritti väkisin hieroa minua. Magic is in the air, baby.

Mutta saahan minua tietenkin nyt toki hieroa. Ei tosin mielellään väkisin.

Nyt meen nukkuun. Nighty night, pupuset. Ajattelen teistä helliä.

Kotimatkan jäljiltä olen vain siis tosi jäässä.

En kyllä ikinä rupea mikskään saatanan maisteriksi. Multa puuttuu joko jokin geeni tai sitten aivosoluja, mutta mua ei vain ole luotu tuommoiseen ryhmässä runkkaukseen. En mie jaksa.

Yhyy yhyy.

Ehkä tää tästä silti vielä iloksi muuttuu. Ongelma taitaa olla siinä, että jotkin asiat sijaitsevat päässäni vähän eri kohdassa kuin muilla.

Neiti N. oli luennoilla tänään

Jestas. Pelottavaa tämä asioiden tekeminen.

Et ollutkaan se joksi sua luulin, olit noin
kolme astetta pielessä.

Viime yönä näin unta, että talutin tiikeriä
tai ehkä se talutti minua.
Chillailtiin siinä, ihan vaan kävelyllä, minä ja iso kissa,
mutta yks kaks tuli hälytys. Sireenit ulvoi.
Jyväskylä oli taas jokin kummallinen lumemaailma,
jossa kaupungin alla kasvaa tunneleita,
ihmiset eivät piittaa omaisuudestaan,
portaat sortuvat,
kissat katoavat
ja katon harjan takaa katsoo ihan vitun iso
King Kong.

Unessa olen valveilla olen unessa.