Joskus sitä alkaa miettiä omaa elämäntilannettaan oikein toden teolla.
Sitä huomaa että itseasiassa tällä hetkellä elää oikein mukavasti (no lukuunottamatta tietysti laskuja ym ym).
Kun "vertaa" itseään muihin joilla ei asiat olekkaan niin hyvin kuin itsellä sitä toivoo muille parempaa elämää. Surullinen elämäntilanne voi löytyä lähempää kuin itse huomaakaan.
Tänään eräs ystävä soitti minulle ja alkoi itkemään omaa tilannettaan. Hän lainasi rahaa minulta eilen ja toi sen tänään takaisin. Kertoi minulle että hän lähtee Turkuun vähäksi aikaa. Ei kestä olla enää tämänhetkisessä "kodissaan". No kaikkea en kuitenkaan tässä viitsi paljastaa mutta kuitenkin... Tuntuu surulliselta miettiä että hän joutuu pakenemaan lastensa kanssa miestään joka ei ole mitenkään ystävällinen häntä tai hänen lapsiaan kohtaan.
No tiedän kuitenkin että kyllä hän pärjää. Itse en voinut häntä sen enempää auttaa kuin etsiä netistä Turun suojakodin puhelin numeron ja antaa sen hänelle kun hän kysyi sitä.
Olen kuitenkin onnellinen että pystyin edes sen verran auttamaan. Minulle se on pieni apu, mutta tiedän että hänelle suuri ja hän on todella kiitollinen siitä. Lupasi ilmoitella minulle tilanteestaan! On se hienoa kun saa jonkun ihan pienelläkin avunannolla iloiseksi edes hetkeksi aikaa...
Pienen vinkin teille annan:
vaikka elämä tuntuu vaikealta, kannattaa miettiä erilaisia asioita moneen kertaan ja antaa pienikin mahdollinen apu läheiselle ystävälle, tuttavalle tai perheenjäsenelle, se tekee sinut ja jopa hänetkin iloiseksi ja auttaa jaksamaan elämää eteenpäin!!!